tiistai 28. huhtikuuta 2015

Runo-Kaarina XXII

Vielä ehtii lähettämään runojaan RUNO-KAARINA XXII / 2015 Kilpailuun.
Linkistä saat tarvitsemaasi lisätietoa. Onnea matkaan.

https://www.kaarina.fi/kulttuuri/runo_kaarina/

Runonäyttelyni Västanfjärdissä


Kemiönsaaren Västanfjärdin kirjaston yläkerta (näyttelytila). 

Västanfjärdin kirjaston näyttelytilassa
29.4 -29.5.2015
Runotaulunäyttelyni
Huoneet -Rum -Rooms.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Elämä merellä


Kuva: Tibu Borgstén

Hiukset hulmuten
olen kulkenut merillä
ja aaltojen lailla olette te
keinutelleet, haastellet ja kastelleet
minua.

Paljon on vuosiini mahtunut
tuulia, tyyntä ja myrskyjäkin.
Kuten aika - on meri
ainaisesti liikkeellä,
ja tuulet siinä.

Kuka teistä kuiskailikaan
tyyntä peilikuvaani katsellessaan
että niin on minua rakastettu?
Ja vielä enemmän;
niin paljon enemmän 
kuin mitä osasin takaisin koskaan
rakastaakkaan.  
  
Vaan niin taas yksinäisyyteen
kerran kastautuneena
meri opetti minua, että
läpmärkänä myrskyjenkin jälkeen
on jaloilleen aina noustava
eteenpäin on jatkettava matkaa
ja huomiseen on vain uskottava.

Ja kuis kävikään?
Myrsky vuosieni jälkeen
ajelehdin kuin vahingossa rantaasi
käperryin syliisi
ja tunnistin sinut vihdoin
omaksi maakseni. 

Enkä tahdo lähteä
ikinä
täältä - luotasi pois.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Aamuisin


Kuva: Tibu Borgstén


Aamulla 
annan varpaitteni nauraa
sydämeni soida
hengitykseni tasaantua
sekä sanani laskeutua
pehmeästi.

Aamulla
kyselen sisäisesti
kuka minä olen
missä ja miksi
olen?

Ja aamu vastaa:
Olet se kaunis olento
joka kuuntelee sisintään
tässä ja nyt.
Ole sitä koko päivän
minne kuljetkin
ja mitä ikinä teetkin.

Ja niin käärin sisälleni
tuon aamuisen viisauden
herkän hymyn ja kiitollisuuden kera.

Ja kun kuljen päivästä toiseen
tunnistan jopa joukosta muutkin
joille aamu kuiskailee.  

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Rakastan sua niin



Kuva: Tibu Borgstén


Mä rakkaudessa niin nyt uin
ett´ paljaat jalkapohjani
välin kadotan.
Kuin satuja ovat nämä yöt
ilman sinua.
Täynnä kuiskauksia,
lupauksia ja taikoja.

Ja hiljaisuus 
on kuin soiva peitto,
joka käärii minut kaikkinensa -
unelmineni turvaan,
et´en vallan tipahda -
maankamaralta ja katoa
teille tietämättömille.

Niin minä sinua rakastan

että tyynyäsi kosketan,
haistelen ja halajan 
kuin sínä olisit siinä.

Ja kun nukahdan
onnea vaan tunnen,
sillä kanssasi mä vaellan
läpi tähtien ja maakamaran.
Tuntien että sinusta luopua
koskaan voisi  mä en.

Maarianhamina here I come!


Kuva: Google


Maarianhaminan pääkirjastosta/ 
Lars Midbjer vahvisti tänään, että
runotaulunäyttelyni " Huoneet- Rum- Rooms"
on esillä heillä 3-22.6.2015.

Ihanaa! Härligt!
Kiitos! Tack!

Tibu Borgstén

Niin taivaan kyyhkyt


Kuva: Tibu Borgstén


Huomenna kohtaamme jälleen
ja sanoitta sulautuvat 
sielumme taas toisiinsa.
Kuin sisko ja veli
olemme pitkällä matkallamme
miltei jo perillä.

Ja taivaan kyyhkyt
lentelevät ylläni.

Meillä on teoitta toisemme
niin tuonpuoleisessa
kuin täälläkin.
Tietoisina kaikesta hyvästä
kumarrumme
ja avaamme itseämme 
ja kohtaloamme
toisillemme koreilematta.

Ja taivaan kyyhkyt
katselevat meitä.

Kuin matkaevääksi on
voimamme - ja viisautemme
meille annettu, jotta
toteuttaisimme kaiken sen
miksi tänne tulleet - olemme.

Ja taivaan kyyhkyt
puhuvat minulle.

Ennenkuin kukin jätämme
 tämän vihreyden ja sinisyyden
tämän ainutlaatuisen ajan maan päällä
pysähtykäämme sitä ihailemaan.
Niin taivaan kyyhkyt
puhuvat minulle.

Sisällysluettelo ja käyttöohjeeni


Kuva: Tibu Borgstén


Jotta piru minussa
ei koskaan pääsisi irti,
luethan rakkaani huolella
sisällysluetteloni ja käyttöohjeeni?

Keski-ikäinen nainen
kaikkineen vikoineen,
mausteineen ja oikkuineen.
Vaan silti niin ihana
ja vastustamaton!
Opettaja -taiteilija sielu.
Aito sekoitus Pikku Myytä,
Peppi Pitkätossua ja ripaus
kissanaista.
Miau!

Älä vahingossakaan
käskytä.
Pyri aina olemaan
rehellinen.
Älä pidä pyykkärinä,
siivoojana, keittäjänä,
rahoittajana, psykologina
tai viihdyttäjänä.

Katsele sanoitta.
Ihaile sanoitta.
Helli sanoitta.
Luota sanoitta.
Kerro teoin.

Pysähdy hetkeen
kuten minä sinuun.
Luota minuun
kuten minä luotan sinuun.
Rakasta suuresti
kuten minä rakastan sinua.

Äläkä pyri omistamaan minua
vapauttani rajoittamaan,
kuten en minäkään sinua
r a k k a a n i.
Niin pidämme pirut loitolla.. 
ja saamme kulkea vierekkäin
auringon laskuun asti
rakkauden aavikolla.  
  

Veka


Kuva: Tibu Borgstén

Sukupuuttoon kuolleetko ovat
miehet, kuten lapsuudestani
Veka?
Nuo kaiken osaavat
kiltit ja sydämelliset 
Telluksen urokset.

Muistan kun pikkutyttönä
kylän naiset kesämekoissaan
hikoilivat kumisaappat jaloissaan
kun Veka asteli hiekkatiellä
vastaan.

Oli siinä miestä kaikille,
vaikka tukka oli kuin suoraan
Aku Ankasta.
Osasi kuunnella ja kannustaa.
Oli nöyrä eikä koskaan kertonut
mitä oli keltäkin kuullut.
Ei edes vaimolleen.

Sen Vekan vaimo - se
olikin ihan oma lukunsa.
Aito dinozauriin Rez
joka oli tipahtanut puusta
väärään paikkaan ja aikaan.

Se nainen kun sai imurin
niin imuroi ulkonakin
 päivä pitkät - ämpäritkin 
puti puhtahiksi.
Ainut asia jonka muistan sen
kiltille Vekalle ääneen sanoneen
oli - "saatanan jätkä" !
Ja sitä se toisti kun savikakku.

Kun Vekan viimeinen päivä koitti
oli koko kylä häntä saattamassa.
Vaimo istui kirkossa hiljaa mustissaan.
Sitten se astui korkokengissään linjuriin 
ja hävisi etelään.

Eikä siitä kuulunut pihahdustakaan.
Ei taitanut koskaan olla helppoa
Vekalla - vaikka oli ihana mies
pikkutytönkin silmin.  

torstai 23. huhtikuuta 2015

Hyvien sanojen voima


Kuva: Tibu Borgstén

Hyvillä sanoilla
on voimansa ja valtansa
 pysäyttää.
Aikamme harvinaisuuksina
ne saattavat jysäyttää liikkeelle
pitkäänkin paikoillaan
seisseen.

Hyvillä sanolla
on elämää kunnioittava puolensa.
Ne virittävät sisintämme.
Saavat meidät kääntämään katseemme
valoon ja kiitollisuuteen.
Saavat meidät näkemään 
arjessa päivittäinkin kulkevan
elämän kauneuden.

Pienistä sanoista 
voimme jokainen punoa 
suuria.
Se valinta ei vie ketään köyhyyteen,
vaan sen sato löytää aina lopulta
jopa oikean kylviän luo.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Onnittelut Nylands Litteraturförening:iltä


Agneta von Essen onnitteli apurahastani sanojen ja ruusujen kera.
Yhdistyksellä kun oli tänään Arkadia International Bookshopissa
tilaisuus, jossa luin taas kerran runojani yleisölle.

Vantaan 2015 Kirjallisuuden Taiteilija-apuraha!


Kuva: Tibu Borgstén/ Heikiltä saadut kukat


Sain Vantaan kaupungin 2015 Kirjallisuuden
Taiteilija-apurahan!

Lämmin ja nöyrin kiitokseni 
Vantaan Vapaa-ajan lautakunnalle
sekä Kulttuuripalvelulle.
Onnellisesti liikuttunut:

Tibu Borgstén

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Mistä sen tietää?


Kuva: Tibu Borgstén


Niin mistä sen tietää
että toinen on tullut jäädäkseen?
Että toinen on se aarre
jonka kohtaaminen muuttaa kaiken?

Kyllä sen tietää
sen tuntee.
Tosin vain - jos todella tunnet
myös itsesi.

Se lämpö joka nyt on asettunut
ja kiertelee joka solussani
tekee syviä saloja.
Tätä on vaikea pukea sanoiksi
mutta niiden syvyyttä ja totuutta
on minun turha lähteä kiistämään.

Mistä sen siis tietää?
Sen ymmärtää, kuulee ja aistii
kokonaisella sydämellään.

Ja aika puolestaan ojentelee 
kaikelle muulle - meille
 tarvitsevamme avaimet,
kulkeaksemme yhdessä
läpi tämän koko elämän - täällä
kaikkien muidenkin vaeltavien joukossa.  

Arkadia International Bookshop klo: 18

Luen runojani 22.4 kello 18
(på svenska)
Arkadia International Bookshopissa.
(Helsingissä)

Tervetuloa!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Päiväunilla



Kuva: Tibu Borgstén



Käperrymme toisiimme
kuin kaksi karamellipaperia
laskeutuen alas
päiväuniin.
Kevyet henkäyksemme käyvät
yksiin
kuten sydämemme lyönnit
tasaan.

Sitten sinä nukahdat.
Ja minä jään kuin rannalle
yksinäni - ihailemaan
jokaista kehosi nousua
ja jokaista siinä olevaa laskua.
Niillä sormenpääni vaeltavat
hempeästi  ja herkästi
kuin kesäaamun tuulessa 
heinän lailla.

Tässä ja nyt -

päiväunilla 
opettelen olemaan
kanssasi.

Opettelen laskeutumaan
vierellesi - äärettömyyteen
joka on täynnä ääriviivojasi.
Olemaan vierelläsi täyttyneenä
sanatta.

Kunnes - taas heräänkin

ja tunnistan lämpösi
ja avaamatta silmiäni
aistin kaiken sinussa
näkemättä -sanatta.

Siinä sinä kuitenkin olet -

rakkaani, kuin
oma tulevaisuuteni maa.
Ja joka askeleellani
olet siinä - jalkojeni juurilla.
Ja me molemmat olemme
varvasjuuriamme myöten 
toisiimme näin hellästi -
uppottautuneina.

Olet maani - mieheni
johon päiväunillanikin
aina lennän ja laskeudun 
naaras sudenkorennon lailla.
  

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Yli 3000 lukukertaa ylitetty.

Alle puolessa vuodessa on blogini lukukerta ylittänyt jo 3000:nen rajan. Avasin blogini 8.11.2014. Tästä lämmin kiitos lukijoilleni.

( Vanhempi ruotsinkielinen runoblogini rikkoi jo 7000:nen lukukerran rajan :)

Tabermannille taivaisiin





Harvoin itken,
mutta kun itken 
itken syvältä nousevia
suolaisia kyyneleitä.

Tänään sydämessäni soi.
Olen niin rakastunut
ja kiitollinen.
Mutta itken.

Itken kaipuusta - sinuun.
Muistelen kun luit runojasi
meille kallion rannalla.
Miten avoin olitkaan,
ja miten kaikki kaunis
tanssi kevyeesti ilmassa
ympärilläsi.

Muistan sanasi. 
Muistan kuinka opetit 
miten rakkaus on kaikesta
suurinta ja merkittävintä.
Ettei muuta oikeastaan
tarvitakkaan.

Vasta tänään 

monta vuotta myöhemmin,
rakastuneena - ymmärrän
mistä kaikki nuo sanasi
ja viisautesi kumpusivat.

Enkä kykene olemaan

kyynelehtimättä ja
lähettämättä sinulle
aina sinne taivaisiin asti 
näiden suolaisten kyyneleitteni
lävitse - kauneimmat kiitokseni
siitä, että sain kohdata viisautesi
jo tässä elämässä.

Rakkaudella ja kaipuulla:

18.04.2015 Kivistössä
Tibu Borgstén

Rohkeus rakastaa


Kuva: Tibu Borgstén


Mitä järkeä on 
kenenkään elämässä
jos ei uskalla rakastaa?

Mitä järkeä on 
päivissä, jossa ei muruakaan
rakkautta?

Mitä järkeä on
ohitse virtaavassa ajassa,
jos ei koskaan opi itseään
tai toista oikeasti
rakastamaan?

Entä mitä järkeä on
kaikista elämänviisauksistakaan 
jos yksinkertaisesti vain unohdat
rakastaa?

Rakkaus on lahja
joka vaatii rohkeutta
ja viisautta.
Se ei ilmesty ovellesi toimitettuna.

Joten ole avoin elämälle
ja rakkaudelle.
Ole rohkea rakastamaan
niin sinuakin tullaan 
vielä suuresti rakastamaan.

Jos voisin


Kuva: Tibu Borgstén


Jos jotakin olen oppinut
kauniissa elämässäni nähnyt
kokenut ja kärsinyt,
ja opiksi asti kiteyttänyt
olisi se tämä;

Ilman kiitollisuutta 
kaikki kuivuu ympäriltämme
ja kadotamme kaiken 
kauniin - meitä kantavan.

Ilman avoimuutta ja 
aitoa läsnäoloa
sokeudumme, 
emmekä löydä perille
unelmiimme.

Ilman anteeksiantoa
emme kasva omaksi itseksi.
Vaan jäämme keskeneräiseksi.

Ilman ulkoista hyvää
on olemassa - sisäinen hyvyys,
joka on mittaamattoman suurta
ja arvokasta.

Tämän kaiken olen oppinut
ja sen haluaisin lapsilleni
perintönä ojentaa
jos voisin.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Heikille


 Kuva: Tibu Borgstén



TAIVAIDEN KIELILLÄ

Ilmestyit 
kuin tyhjästä
arkeni keskelle.
Tuntematon kuin
kirjoittamaton sivu
olit 
lähestyessäsi
minua.

Tarkastelin 
jokaista lentävää sanaasi 
lapsen lailla - avoimena.
Tunnistelin kuin salaa 
sielusi sopukoita, ja
hämmästelin
niissä virtaavaa 
henkäystäsi.

Niin luvatta 
se jokin - alkoi
soida kauniisti
tuuditellen ja lämmitellen
sisintäni.
Kuin taivaiden kielillä
oli kohtaamisemme jo
kuin tähtiin kirjoitettu.

Mistä ilmestyi se voima
se virta,
joka punoi meitä
elämän virrassa näin
vahvasti ja lujasti
yhteen?

Kuin taivaiden kielillä
syntyi tämä rakkaus,
joka yllätti
ja muutti kaiken
minussa ja sinussa
m e i k s i.



Helsinki Poetry Connection




Minut valittiin tänään Helsinki Poetry Connectionin 
vuosikokouksessa sen hallituksen jäseneksi.
Kuvassa uusi hallituksen puheenjohtaja
AURA NURMI.

Onnea ja menestystä
koko poppoolle!  

Tästä linkistä löydät meidät:

http://hkipoetryconnection.blogspot.fi/

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Aikuisena naisena


Kuva: Tibu Borgstén


Pitäisikö aikuisena naisena
tietää jo paremmin?
Pitäisikö itkeä vai nauraa kovaan ääneen,
kun tapaamatta vielä oikeasti
vasta ainoastaan puhelimessa 
jo sulan 
ja sukkanikin valuvat
luvatta jaloissani?

Jestas onko tämä rakkautta?

Jotakin - jota en pääse karkuun.
Jotakin - joka saa tuntemaan että olen
ylösalaisin.
Jotakin - joka lämmittää ja valvottaa,
ja joka totisesti pysäyttää.

Pitäisikö minun aikuisena naisena
tietää jotakin paremmin?
Pitäisikö jarruttaa, peruttaa tai
peräti harhauttaa?

Valintani on yksinkertainen;
kaikki kaunis elämässä on annettu
lahjaksi.
Olkoon muut mitä mieltä asiasta
tahansa.

Vain rohkea voi voittaa,
joten uskalla 
sinäkin!  

Haluaisin niin lentää



Kuva: Tibu Borgstén


Tiedätkös -
kun pötköttelet siellä
sadepilvet heittelevät kauniita 
riippuvia laskoksiaan taivaalle.

Ja minun tekee niin mieleni 
tarttua niihin - ja lentää
niiden mukana luoksesi,
koska tiedän että ne löytäisivät
perille asti.

Ja kun suljen täällä silmäni 
kuulen levollisen hengityksesi
ja tunnen välillämme liitelevän kaipuun.

Mikä onkaan tämä - jokin 
joka on löytänyt meidät,
ja joka tuudittelee meitä - tahoillamme?

Saammeko koskaan kokea
kun sielumme kuiskailevat
ja lupailevat toisilleen salaisuuksia -
meidän nukkessamme - onnellisina
vierekkäin?

Tästä aamusta alkaen



Kuva: Tibu Borgstén

Tästä aamusta alkaen
mikään ei ole entisellään.
Jokin niin hempeä ja kaunis 
väreilee kaikkialla ympärilläni
ja saa minut huokailemaan
höyheneen kevyeesti.

Tästä aamusta alkaen
olen astunut uuteen aikaan
luopuen kaikesta menneestä
ollakseni avoin sinulle.

Tästä päivästä alkaen
voin alkaa kirjoittamaan 
yhteistä tarinaamme,
sillä uskallan rakastua
ja rakastaa sinua
sen ääriin asti.

Tästä aamusta alkaen
olen paljain varpain
luonasi.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kuin vanha viisas kissa


Puhalsit sydämeeni lämpöä
jo toisena aamuna.
Sanasi eivät lentäneet ohitseni,
ylitseni tai poispäin
vaan ne löysivät tien luokseni
ja minuun.
Kuin kolmannessa ulottuvuudessa
kohtasiko jo sielumme toisensa
ennenkuin varsinaisesti todellisuudessa
me kaksi?
Jokin kehrää sisälläni
kuin vanha viisas kissa.
Jokin ilmestyi kuin tyhjästä
mutta sitä en voi ohittaa
tutustumalla asiaan syvemmin.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

X-sukupolven mies



Blues –biittiä kuunnellessa
pohtii hän tekojaan
x ja y:n sekä z:n välimaastossa.

Onko elämä yhtä luovuuden merta
jossa merkityksellisyys merkitään
jokaisen auringon nousun ja laskun
rantaviivaan?

Kuin syvyyksissä uiskennellen
alastomuuteen asti riisuuntuneena
itseään säästelemättä,
kohtaa hän vastaantulijat
uusin silmin ja sanoin. 

Kauneinta näkyä odotellen
puhelee rakkaudesta
ja naisesta joka pukisi hänet
sekä hauskuuteen,
mutta silti ennen kaikkea
elämästä puuttuvaan intohimoon,
joka avaisi ovet aina taivaisiin asti. 

Teehetki


Kuva: Tibu Borgstén


Parhaimpinakin päivinä
voit tuntea hetkittäin itsesi;
nuppineulaksi
vilukissaksi tai
tuntemattomaksi 
Yu-Lu:uksi.

Tartu tuolloin teekuppiin
taijo itsellesi;
rauhoittava teehetki
kuuma lumous
kissanpäivä tai jopa
päiväuniin tuudittava
 suudelma.

Kuten puhdasta vettä
pidä taivasyrttejä aina ulottuvillasi;
luo niistä siltoja
jossa voit jopa kohdata 
kaikki hunajaiset haaveesi.

Kauniita teehetkiä
s i n u l l e.