From Poetry Slam SM 2016

https://www.youtube.com/watch?v=OESMDROMryI&feature=player_embedded&list=PLTp6GNBLxh3U55MiijF31M_irUXa9zRKx&index=5

Mina korrigerade drömmar

Foto: Tibu Borgstén



Jag går runt 
i mina egna år 
på jorden och flyger iväg 
barfora och lätt in i mina tankar
och drömmer allt större med åren.

Att drömma stort -
är inte samma som förr..
Drömmarna har kommit närmare
och det har nästan rört mitt hår
och gjort klart för mig 
att allting är möijligt -
om bara jag själv 
har tillräckligt med mod.

Jag har gått och grävt
i mina minnen
och jag har planterat nya stigar
för att få hålla fast i
allt det vackra som livet ger
var och en.

Men - ibland glömmer jag 
vem jag egentiligen är -
med mitt inre.
Då får jag hoppa av - och stanna
för att korrigera mina drömmar.

Uusi aamu

Bella "The Dog"


Kun lahjana saapuu

aina uusi aamu

käärittynä levon jälkeisiin lupauksiin,

huokauksiin ja kevyisiin kuiskauksiin.

Ennenkuin avasin silmäni

oli koko elämäni jo avautunut eteeni

- ja minä siinä -

isojen tyynyjeni kätkössä alasti

peiton alla kurkoittelin kevyin venytyksin

sormenpäillä satuja..

Mikä onni minulla

astua uuteen aamuun,

kun tuo tuttu kostea nenänpää 

jakelee minulle joka aamuiset

sydämelliset suukkonsa.

En tulisi toimeen ilman.

En olisi yhtä hyvä ihminen

ilman tuota suurta tekoa

niin pieneltä koiraltani.

On uusi aamu

 kasvoni ovat kaartununeet hymyyn.

Hymyllä on yhteys sydämeen.

Yritän rakastaa tätäkin päivää

kuten koirani minua 

joka aamu - ja joka päivä.

Ruma runo

Raskaan viikon päätteeksi

ravistelen itseäni kuin porkkanaa

raastaen siitä raastinraudalla

edes hetkelliseksi iloksi

pienen - ruman runon.

Maanantaina:

Juoksen koko päivän

ja teen parhaani, mutta

en koe riittäväni.

Kohtaan huonoa, rasittavaa käytöstä

jo ensimmäisen työtuntini aikana

ja päivän päättyessä harmaa lista

painaa taskussani.

Tiistaina:

Tukiopetusta tarvitsevista vain puolet paikalla.

Jälki-istuntolaisia huolettavana.

Rakkaassa luokassa - raikasta ilmaa.

Pääsemme yhteisesti kiinni hyvään.

Käytävällä haasteita.

Kopiokone ei toimi.

Tiedottaminen ontuu.

Poikien wc:n ovi on taas lukittu!

Kirosanoja lentelee ylitseni.

Aulan ikkuna on taas töhritty!

Miksi olen jo näin väsynyt?

Keskiviikkona:

Yritän parhaani - en riitä

en saa yksin aikaiseksi toivottua muutosta

jokaisen aikuisen kun tulisi edes soutaa.

Miksi ajattelen asioista niin toisin?

Miksi kolmas aikuinen irtisanoutui

ja moni etsii toisenlaisia ulospääsyteitä?!

Miksi kukaan ei auta meitä -

auttamaan oppilaitamme - jotka

haluavat oppia ja kasvaa ja uskoa hyvään?

Miksi minut imetään kuiviin?

Torstaina:

 Taas nautin hetkellisesti tunnelmasta

joka kumpuaa luokassa.

Mutta aulassa poika sylkee ja huutaa

koulunkäyntiavustajalle.

Myöhemmin päivällä samassa aulassa

kaksi aikuista pohtii "ettei jaksa enää".

Minä suren suuresti tätä kaikkea.

Kotona en jaksa muuta kun nukkua

koirani vieressä.

Perjantaina:

Olen kärttyinen ja väsynyt.

Juoksen koko päivän 

mutta jäljessä kaikesta ja kokoajan.

Käyn avaamassa oven.

Luokassani seitsemän kutsumatonta

yksi käy päälle kolme karkaa ikkunasta!

Viimeisillä tunneilla paljon huonoa käyttäytymistä.

Päivän pelastus - koulun draama ryhmän harjoitus.

Illalla istun kotonani hiljaisuudessa

tyhjänä ja yksin kuin porkkana.

Loput tiedättekin jo..

Sivuhenkilönä hilepallossa

Kuva: Tibu Borgstén

Kaiken niin kauniin ympäröimänä

- kuin hilepallossa -

osa meistä kulkee yksinänsä

kuin sivuhenkilöinä omaa polkuaan 

oman elämänsä kiertokulussa

vailla toisen ihmisen kosketusta,

hyväksyntää ja hellää läsnäoloa.

Kaiken niin kauniin ja elävän keskellä

- kuin hilepallossa -

tavoittelemme jokainen vain yhtä

ja samaa

kuin lasimurskaisen vuoren takaa 

pilvenhattaroita kurkoitellessamme

tai sukeltaessamme omaan tuoksuvaan

sänkyymme päivän päätteeksi.

Mutta lahjoista suurin

ehkäpä kauneinkin -

olemme jokainen "itse" 

vailla parasta ennen päiväystä

kunhan vaan itse sen oivallamme.

Ottamalla vastaan - tulemalla vastaan

ja jatkamalla tuota luonnon kiertokulkua -

olemalla toisillemme kaunis

ja enemmänkin - kuin

"hilepallossa"

oleva ja elävä.

Etten valuisi hukkaan

Kuva: Tibu Borgstén


Eikö jokaisella meillä

ole takanaan ihminen,

joka kerran ilmestyi eteen tyhjästä

 lupaa pyytämättään

tuo sama - joka myöhemmin 

hävitti kaiken kauniin lähdettyään

ehkä tyhmyyttään -

tai vielä pahempaa - tietämättömänä

mitä elämä hänelle siinä ojenteli. 

Eikö jokaisella meillä

sama epävarmuus tulevasta - vaan

silti sitkeästi tekojen ja luottamuksen kautta

rakennamme toisillemme hyvää ja kestävää,

emmekä aseta liian suuria paineita

vaan vaalimme hellästi toisiamme

ja keskitymme hyvään kaiken hälinän

ja egoilun keskellä.

Minä valun yli

kun ajattelenkin - mitä rakkauden tuhlausta

sinä eteeni luvatta astunut mies

heitit pois!

Minä valun yli niin,

että käperryn toisen hellään syliin

etten hajoaisi  - ja valuisi enään
kertaakaan itseltäni hukkaan.

Kuva: Tibu Borgstén

tiina.borgsten@hotmail.fi

Lumienkeli pihalla

10.11.2016 / Liikuntatunnilla.

Kun muut puhelevat mustia

tai piirtelevät elämäänsä reikiä,

minä luistelen mielummin muualla

kuin lapsi

kilvan tuulen kanssa ja 

pyydystelen lumihiutaleita.

Niin olen välillä väsynyt

aikuisuudesta - joka esitetään mustavalkoisena,

jotta mielummin jätän vakavuudet narikkaan

ja irroittelen joka askeleellani jonkinmoista iloa.

Vaan eipä sekään helppoa ole - ei.

On taitolaji nääs.

Mutta halpaa lystiä löytyy kyllä jokaiselle,

kunhan viitsii olla hieman kekselijäs.

Säästyypi ainakin ryppyvoiteen ostot

ja iltaisin voi vaikka vaan istua ja ihailla

kun oma lumienkeli iskee silmää pihalla.  

Isälle

Isäni ääni puhelimessa 

kuin pehmeästi laskeutuvaa auringonpaistetta

joka täyttää minut varpaista alkaen

 hiuksien päätyyn asti

lämmöllä ja valolla.

Isä - on mies, joka osaa kysyä

oikeat kysymykset sekä pistää asiat

tarvittaessa sisälläni paikoilleen.

Sillä tunteehan tuo oman tyttönsä

kaikkineen - vikoinensa.

Isä - on se, joka osaa aina rakastaa

hiljaa ja vahvasti, sanoitta

sillä tietää miten suuresti tunteva 

olento olen.

Hän ymmärtää haurauteni ja vimmani

puolustautua paikoin kovastikkin.

Isä - ei ole siis kuka tahansa ihminen

vaan isojen unelmien opettaja

ja edelläni kulkija.

Kukkuluuruu Isälle - 
Isänpäivänä!

Hetki

Kapeneva tie (Tammisaareen)

kuin pitkä sisäinen matka

jonka päässä odottavat aina minua

ja niin sanatta vastaanottavat nuo

niin rakastamani kaislat.

Tällä kertaa

jää kiilsi jo kirkkaana valon osuttaessa 

kuin sormenpäillä minuakin kosketellen.

Mutta joutsenet nousivat lentoon

vasta

kuin odottaen saapumistani ja lupaa

lähteä taas kauas pois.

Pysähdyin

halailin ja hengitin jokaista

rantaviivaa - hiljaisesti

tietämättäni miten suuresti minua jossakin

joku ehkä myös hieman rakasti -

kuten minä niin suuresti

tätä hiljaisuuden hetkeä 
kaislikossa.

BOKKALASET 2016/ Poetry Slam

BOKKALASET - on stage 11.11. in Ekenäs


SM Poetry Slam 2016 at hotel Sea Front 11.11.2016.

Little Lemon Tree

I want to be

like flowers and butterflies

who don´t have a need to cry

- like me -

sometimes when the night breaks

and when all my dreams rains down

- from heaven -

like chocolate mealting on my bare feets..

That´s when

that´s exactly when i sitt down

on ice instead of drawing on it

or skating away

from all the heartbreaks

that keeps coming

over and over again

to my front door.

Hay You!

Exactly You!

Wouldn´t You want to be

so much more than

just this?

Wouldn´t You want to try to reatch

higher up - and all the way

up to the sky?

I want to reatch

and simply become

one happy little lemon tree

and not just be this

in a stream of life

where we all just fly around

in circles without any destination.

I want to be

like flowers and butterflies

without having to fall down

on my knees over and over again.

I want to be

- a happy little lemon tree -

eaven in the middle of the night

in the snow. 



Avajaiset/ Öppningen/ Opening 7.11.2016

Kiitos/ Tack/ Thank You

Foto: Heikki Tuominen 2014

KIITOS/TACK/ THANK YOU 

15.500 lukijamäärä ohitettu !

tiina.borgsten@hotmail.fi

Salvatore in silenzio

Padre nostro

chesei nei cieli

vi ringrazio moltecose

ma

non ha ascoltato e pie gato

la tua volonta

guando

porta ancora 

gli uomini di etilence

che non hanno

ju mondo che potessero camminare

con me.

Piegare in corso

la tua volonta

ma

non ha avuto gia salvatu

abbastanza latte.

Son grato per

tutte le benediziomi

ma

devo asciugare

prima che guale uno mi na

colpito e mi ha portare?

Un padre che

sei nei cieli

perche si consente

ad altri di giocare

con me?

Vi chiedo guesto

perche mi aspetto una risosta da vi.

Solo avete una domanda

la risposta corretta.

Uusi näyttelyni pystytetty