Kuva: Tibu Borgstén
Tällä naisella on kylmät,
mutta kauniit silmät.
Hänen sanoissaan on kostoa
ja kovuutta, mutta myös pelkoa
ja yksinäisyyttä.
Hänen ajatuksensa ovat usein
jokseenkin tavoittamattomissa,
mutta hänen kuvauksensa ovat
tiiviisti todellisuutta täynnä.
Hänen kosketuksensa hävittää
mielestä muiden aikaisemmat
kosketukset.
Hänellä on rumat rinnat,
mutta taipuva selkä
ja mitä pehmein iho.
Hän ei pelkää ketään,
mutta pelkää ehkä itseään.
Hän viettää aikaansa täällä
meidän muiden joukossa,
usein humaltuneena
muiden ojentamista maljoista.
Tai vaan muuten humaltuneena
kaikesta siitä
mitä hänen ympärillään pyörii.
Tällä naisella arvellaan olleen
montakin miestä.
Mutta vain yhtä
hän todella tiesi rakastavansa.
Ja hän rakasti juuri sitä miestä
joka ei häntä kyennyt rakastamaan.
Tällä naisella on synkkä sydän.
Harvoin hän nauraa
muiden joukossa.
Hän rakastaa hiljaisuutta
ja varjojen viiltäviä leikkauksia
läpi verhojen, huoneiden ja
tapahtumien.
Miehet kuvaavat häntä kauniiksi
mutta kylmäksi.
Mutta he ovat väärässä!
Hänen elämäänsä ovat muut aina
tulleet ja menneet.
Itse on hän seissyt paikallansa.
Hänellä on tapana sulkeutua
omiin mietteisiinsä, mutta
osaa hän myös unelmoida.
Mutta niistä hän ei puhu.
On neljä seinää
kuin hänen turvanaan.
Yksi niistä - on puhtaan valkoinen.
Ei kukaan häntä häiritse
ei kysy - eikä tarvitse.
Kerran hän huusi rapussa;
antakaa minun vain olla!
Ehkä tämä nainen etsii
vielä itseään?
Ainakin hän etsii kaikkialta
ennen kaikkea rehellisyyttä.
Hän kaivaa sydäntään
löytääkseen sinne
missä hänen on hyvä olla.
Elämä on sulattanut
hänen mieltään ja kovettanut
hänen sydäntään.
Rakkaus on hänestä onnetonta
vai sanoisiko että hän osaa rakastaa
vain onnettomasti?
Jos kaikki olisi, kuten ehkä
pitäisi olla..
Olisiko hän jo naimisissa tai
olisiko hänellä muutama lapsi?
Osaisiko hän rakastaa miestään
ja tekisikö hän kuten muut häntä
loputtomasti neuvoivat?
Jos kaikki siis olisi, kuten ehkä
pitäisi olla?
Heräisikö hän aamuisin
perheensä ääniin?
Olisiko hänen seinänsä
täynnä värejä, kuten elämää?
Ja voisiko nähdä itsensä
hyväksyen, eikä hän enää
joisi.
Jos kaikki olisi, kuten ehkä
pitäisi olla?
Tällä naisella oli kauan sitten
minun nimeni.
nimeni.
