keskiviikko 31. elokuuta 2016

Hämmentyneenä


Kuva: Tibu Borgstén



Kylläpä pääsi yllättämään
 itseni - tapahtunut
jolle ei ole sanoja, mutta
 jonka edessä olen taivutellut
sitkeästi ajatuksiani
ja huokaillut syvään.

Kaiken elämältä jo saaneena
puhuttelet minulle tavalla
joka tuntuu kodilta.
Vaan voiko toinen ihminen 
olla toiselle koti - pohdin,
päivät pitkät ilman viestin viestiä
sinulta.

Koiran olo - minulla.
Antaisin kaiken avautua
luonnollisesti - mutta 
kuulen miten epäröit.
Enkä voi hyppiä onnesta,
en katsoa sinua syvästi silmiin, 
pysähdyttäen sinut edes hetkeksi.
Enkä heiluttaa häntääni.


Et ehkä näe samaa hyvää 
jota yritän niin puolustaa - 
kuten koira, jota olen 
ensimmäistä kertaa elämässäni
hämmentyneenä.


sunnuntai 28. elokuuta 2016

I have learned


Photo: Tibu Borgstén




Have learned 
the heavy way
to let go - 
and to focus on things
that really matters -
and don´t
 mess around making
all corners in the house
shift -

Because life
in its self is shifting
and shaking us all.
Have learned to be quit
and to listen - whats behind
the words and sentences 
that flies around
everywhere.
It´s almost like
we all would stand
in the middle of a Circus
that never stops ore goes to sleep.

I simply love
each morning
and every night
and almost every hour
there between.
I love all four seasons -
 the motions and colors and
wisdom that life can provide.
That´s why I chose to love
my life - instead of
making it too complex.

lauantai 27. elokuuta 2016


Kuva: Tibu Borgstén


14.000 lukukertaa ohitettu - kiitos.
Över 14.000 läsegångar  - tack.
Over 14.000 ridings - thank you.

tiina.borgsten@hotmail.fi

Sielukkuutta


Kuva: Tibu Borgstén


Lämpöä ja läheisyyttä kaipaaville
hiljaistenkin askeleitten hetkissä,
luo luonto aivan omanlaatuisen kielensä
- jossa sielukkuus kasvaa.

Mitä olemmekaan - me ihmiset?
Niinkö uljaita ja viisaita kun väitämme?
Niinkö sydämellisiä ja rakkautta vaalivia?
Vaiko sittenkin -
vain yksinäisiä vaeltajia laumoissa
vailla minkäänlaista päämäärää?

Miksi minusta tuntuu siltä 
että kauneimmillani olen aina vain hiljaa?
Että mikään ulkoinen ei yllä - 
täyttämään elämänjanoani.
Että kaikki merkityksellinen -
on aivan silmiemme edessä,
mutta emme näe sitä.

Minä suljen nyt silmäni
ja korvani tältä yltäkylläisyydeltä.
Minä riisun kenkäni
ja hipsuttelen itsekseni - kaikkien kiusaksi.
Minä sulkeudun sielukkuuteen,
joka virtaa kirkkaana kuin vesi.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kun narrailin Jigillä


Kuva: Tibu Borgstén


Kuten silloin joskus 
paljain jaloin
kauan aikaa sitten
harmaantuneelta laiturilta
ulos ulapalle asti ulottui 
kimallellen kauniisti.

Vielä hetki ennen heittoa -
keskittyminen
oikeaan hetkeen osuminen
ja sitten tuo niin kaunis kaari
pulahdus -
ja rennot renkaat jotka piirtyvät
makeaan veteen.

Ei matosista tietoakaan
vaan Jigillä minä narrailen
suuren hiljaisuuden kainalossa
kalasia..
Eikä hetkeäkään - ettei pieni tyttö sisälläni
tanssisi varpaillaan onnesta
jota jokainen henkäys laiturilla
todistaa.

torstai 18. elokuuta 2016

Neppiskisat


Kun lapset eivät enää leiki
koska eivät osaa,
hiljaisuus ja tyhjyys keinuvat yhdessä
tutussa leikkipuistossa.
Yksi toisensa jälkeen saapuvat
nuo kuin salaillen 
palaten lapsuutensa hiekkalaatikolle
neppailemaan.

Yhä niin kaunista -
on seurata heitä sivusta,
isot hymyt kasvoillaan
kaikkeen niin suuresti eläytyen
ja unelmoiden voitosta.
Yhä ovat voittajia nuo kaikki
poikamaiset ikämiehet.

Leikkimielisesti
 huutelevat, tönivät ja silottelevat hiekkaa..
Mittailevat matkaa -
aivan kuten elämässäkin on tapana
ja ahmivat elämäniloa -
kunnes palaavat ennen yötä koteihinsa
tyhjiin suuriin sänkyihinsä
varpaanvälit täynnä hiekanmurusia



sunnuntai 14. elokuuta 2016

Runoja ja Sympatiaa - Taiteiden Yössä 2016


Kuva: Tibu Borgstén


__________________________________________________________

Esitän "Runoja ja Sympatiaa" Taiteiden Yössä 25.8.2016 mm:
Kahvitupa Laurentiuksessa klo: 14 - 15 ( huom: vapaapääsy).
Sydämellisesti Tervetuloa runohetkeeni ( 60 min.)
___________________________________________________________

Blogitilaston mukaan myös 14.000 lukukertaa pian rikki, kiitos siitä.
Enligt blogstatistiken når läsegångarna snart över 14.000 gångar, tackar för det.
It looks like the number of my blogs readings soon go over 14.000, thank you.

____________________________________________________________ 

tiina.borgsten@hotmail.fi

OH boy


Photo: Tibu Borgstén


I received a message
from you -
and find myself suddenly sitting
under a thunderstorm -
that drew some wet words
out of me.

OH boy
does love never stop hurting
does it never learn to hear
me.

I received a message
that does not make any sense -
but I hope you struggle forward
in your life to make it -
total yours with the lines you´r drawing
on the walls.

OH boy
and I will continue to dream
and own one happy day
at a time.

With all my love to you
I hope you keep going without regrets -
I hope you find and take your dreams
to full fill.
You see - I own my life -
and hope you learn to own yours too
one day.

torstai 11. elokuuta 2016

Kaleidoskoopissa Elokuu


Kuva: Tibu Borgstén



Pieniä koululaisia
Isoine, värikkäineen koululaukkuineen
vilinää ja vilskettä.
Muutamalla perhosia
vatsassa.

Minulla hiljainen kunnia 
auttaa ainutlaatuisella polulla
pieniä kasvamaan suureksi,
kun kuu kiertää radallaan
ja käännämme pian kasvomme
kesästä kohti syksyä..

Taiteiden Yö -
salsatunnit.
Rakkauden hippuset -
kuin konfettisateen alla ikään.
Kypsyvät, tuoksuvat syysomenat.
Sympaattiset illat ajatuksineen
kynttilöineen.

Kaunista,
kaunista ja niin pehmeää
löytyy elokuusta.

maanantai 8. elokuuta 2016

Viinimarjapensaassa

Ei ole tuulesta temmattuja
senioreitten jutut -
 miten elämä on yhtä
korjausliikettä.

Miten pienestä
onnen voi rakentaa -
kunhan siihen uskoo, vahvasti.
Ja miten helppoa on toista
jopa rakastaa.

Tänään viinimarjapensaissa
moni isomummin neuvo
maistui viisauksille - joita
tarvitsin.

Nyt satelee kiviä


Kuva: Tibu Borgstén



Aistit avoimina
sydän pehmeänä 
nousin tähän aamuun,
joka aina kauniina 
niiaa.

Vaan mistä nuo pienet kivet
jotka satelevat 
saaden sydämeni painamaan päätään.
Ehkä vain kuuro -
ohi kulkeva, kuin mielenmaisemani
jossa kaipuu kaivertaa.

Kohta olen läpimärkä
ja villasukkani ja paitani
ovat reikiä täynnä -
kuin koin syömä olen,
mutta edelleen kaunis -
tiedän sen.

Aistit avoimina
sydän pehmeänä nousin -
kolme kertaa ukkosti
ja vastasin että toki - toki
haluan vielä nähdä.

Vaan mistä nuo pienet kivet
tämä sade välillämme?
Uskotko todella -
että näen vielä kuoriutumisesi,
jota odotan, vai löydänkö
sateen jälkeen vain tyhjät
kuoresi?

 Olen kohta läpimärkä,
mutta odotan ja lämmittelen
sisukkaasti itsekseni -
toivoen kaiken päättyvän
vielä oikeaan suuntaan,
eli onnellisesti.

The Voodoo dance


Photo: Tibu Borgstén



You took a flight
to get away
far enough - from al the higways.
But baby, bad things can happen
there too.

Oh Voodoo - like a dance 
of some Doodledoo -
I sit here 
with only pictures of you.

What more can I do?
When a man like you
has to do -
what you have to do?

But baby, bad things can happen
here too.
Oh Voodoo - Oh Voodoo
like a dance
of some Doodledoo.

But despite of the lag
and the long distance -
I blow the candles
and feel how much and
endless I do - love You
and only
 You. 

And yes I know
it´s a bit Doodledoo
and eaven so
Voodoo - Voodoo,
but what can I do
when I´m in love with you?



sunnuntai 7. elokuuta 2016

Tekeillä syksyllä 2016..


Kuva: Tibu Borgstén


On suuri kunnia saada tehdä yhteistyötä Susannan kanssa - joka on ilmaisut 
halukkuutensa säveltää runojani. Olen kuullut Susannan laulavan & ilmaisevan
sekä soittavan  ja ihastuin hänen taitoihinsa välittömästi! Tästä enemmän myöhemmin. 

Mistä tiedän Rakastavani häntä?


 Kuva: Tibu Borgstén



Kun kikattelen ystävieni seurassa
toivoen voivani tarjoilla hänellekin
vesimelonimurskaa -
ennenkuin kesä loppuu - sillä monikaan
herrasmieskään ei ymmärrä työni vakavuutta,
saatikka sen moninaisuutta.

Kun huomaan hetken -
jossa pilvet seisovat paikoillansa,
ja pohdin mahtaako hän tahollansa huomata tuon?
Tuskin!

Kun huomaan;
että minulla taitaakin olla kysymyksiä
ja kerrottavaa pitkin päivää hänelle -
vaikka hän onkin ihan toisaalla, 
ja poimin vain näitä - risuja
tai teen muuta niin hyödytöntä - 
mutta pientä hyvää.

Ja kun istun päiväkaffella -
ja ajattelen että MIES älä läträä mun
TUNTEILLA!
Kun mailmassa on niin paljon muita naisia,
joiden tunteilla voi sirkustella.

Tai kun jätän huokaukseni Sinusta
tyynyliinalle -
enkä ota sinun minut unohtaneita
mukaani -
hyvälle tuoksuviin lakanoihini.

Enkä muistele
saamatta jääneitä suudelmia,
sillä niin tehdessäni -
en saisi unta.

Sudenkorentona


Kuva: Tibu Borgstén


Isäni keräili perhosia
oli perhokalastaja -
ja minä ihailin jo pienenä tyttönä
veneessä sudenkorentoja.

Viisikymmentä kesää 
aurinkoista - olen nähnyt. 
Toisin kuin yksikään sudenkorento.
Mutta tänä kesänä
olen piirrellyt kaisloihin ja
rantavesikköihin itseäni - samoin säkein
kuin nuo ylläni kääntyilevät pörriäiset..

Olen ollut lennossa -
uskaltanut lentää avoimena
kohti miehisiä olentoja -
niin kauniita -
kun ovat hekin.

Meri on sama
meille kaikille -
kuten ihailemani Amos Oz
Israelista asti toteaa.

Samoilla kallioilla
haaveemme lepäilevät
ottavat aurinkoa..

Samoilla kallioilla
väistelemme - otamme etäisyyttä
ja kuten minä nyt;
kiitän korentojen kutsuista,
joista vain yhteen hukuin -
ehkä eksyin jopa,
koska se lennätti minua niin paljon kauemmaksi
kuin muiden korentojen lennot.

Kiitos kesästä.
Ehkä ensi kesänä -
olen vain leppäkerttu.

Metsälleni


Kuva: Tibu Borgstén



Et saapunut...
Avasin siksi yöksi ikkunan.
Tiesin yön lohduttavan - kuiskailevan 
minulle puolestasi
kaiken mitä tarvitsin -
pysäkseni vahvana.
Omana itsenäni - murenematta 
kuin kanelikorppu
räsymatolle.

Vaan mitä Sinä -
luulet tietäväsi kaikesta tästä?
Tai ylipäätään minusta?
Miten luulet olevasi ainut
haavoittuva aikuiseksi kasvanut
lapsi?

Sadepisarat tipahtelivat
sateen jo hyvästi jätettyään -
aivan kuten Sinä.
Jokin kulma narahti -
kuin minussa - päätteeksi
huokailuna kaiken hyväksyneenä
taakseen jättävänä?

Täällä minulla oli pesä.
Tuo metsä - ikuinen syli,
joka ei koskaan jättänyt kylmäksi,
ei jättänyt sammalta - kiveä tai
puroa etsimättä,
jos siinä rakkaus solisi....

Niin hiljaista.
Niin hiljaista ettei sydämeni tykytys
kuulunut, ei hengityksen virta.
Yhtä ääretöntä hiljaisuutta.
Syvää - hyvää
jossa ihminen saa harvoin 
nukkua ja pesänsä 
rakentaa.

Metsälle kiitos -
niin suuresta rakkaudesta!