Tauko -Paus - A Break

Luova tauko kirjoittamisesta - näyttelijätyön vuoksi.

Tar en paus från skrivandet - för skådespelandets skull.

I will take a break from writing - for my acting.

Take care everyone.

Tibu Borgstén

I´m singing

Photo: Tibu Borgstén

I´m singing

like a bird -

letting all my words rise

from my fragmented heart out

 - and all the way up to the treetops

to touch the moon.

I´m singing 

like a fool, my hair open

and so barefoot in front of you.

I sing - because I think -

 I´m falling..

and you have to catch me

 from falling - in love

with you.

I´m singing

for this long friendship

that never withered away..

But instead surprised 

by bursting into bloom

one silent morning.

I´m singing

and shivering fearfully

at the same time!

Like a bird in an aviary
 I wonder..

 I wonder

are you going to let me free,

or are you going to

plant me into your garden

called LIFE.

I´m singing
like a bird in an aviary
and like a fool 
who almost can touch
the moon - right now.

Outolinnut keskuudessamme

Jokainen meistä tuntee ja tunnistaa

outolinnut -
nuo säällä kuin säällä

 yksin oksillaan istuvat 

ja silti aina lauleskelevat.

Nuo - niin oudot,

mutta

mahdottomuudet mahdollistavat

yksinäiset, hauraat ja samalla

niin jalot yksilöt, jotka
 harvoin saavat ansaitsemaansa

arvostusta tai kiitosta.

   Mistä mahtaakaan niin yksinänsä 

luovuuden siivillä lentävät

erityisherkät haaveilevan,

kun nousevat aina uuteen aamuun 

kuin ainoaan hetkeensä?

Puolitietoisesta sensitiivisyydestäänkö,

vaiko nopean reagointiherkkyytensä ansiosta

ovat oikeilla oksilla aina 
ensimmäisinä sekä viimeisimpinä.

"Tee se vain kerran -

ja tee se oikein"

 laulavat nuo;
tehden heistä samanaikaisesti kauniita

mutta myös liian aikaisin
 kuolevia. 

Peilit - Speglar - Mirrors

Kuvat: Tibu Borgstén

PEILIT - SPEGLAR - MIRRORS

Runo&Paperikollaasinäyttelyni Tikkurilan kirjastossa vielä viikon (1.10 asti).

Blogitilasto näyttää, että kohta 15.000 lukukerta ylittyy.
Hurjan iso kiitos Teille - jotka runojani luette.
Yhä postia voi lähettää: tiina.borgsten@hotmail.fi 

Kesäkrassi

Kuva: Tibu Borgstén

Kun ilmat viilenevät

ja vedet hiljenevät,

syksy puhaltaa tuulenpesiin 

ja puut riisuvat kesän 

hiljaisuuteen pysähtyen.

 Silloin minä 

istun itsekseni rukoillen

ja kuiskaillen kiitokseni

kesäkrassille -

joka on tullut vielä hetkeksi käymään.

Siinä se maljakossa hymyilee

luo lämpöä ja rakkautta pesääni,

jossa paljaat jalkani etsivät jo

lämmittäjää.

Kauneutta -

on sen oksat kaarellaan.

Niin hauras ja samalla vahva

haluaisin minäkin olla.

Ehkä opin?

Kun ilmat viilenevät

on edessä päivä,

jolloin se jättää minulle hyvästi,

aivan kuten sinäkin jätit.

Mutta silti säilön teidät molemmat

kauniina sisälleni.

Hetki

Hetkessä ennen kuin - 
heräsin ja tunnistin tuoksut 

ja juoksut,  joissa

hauraina kulkivat henkäykseni

myötäillen ohueina lämpöistä

ihoasi - olin.

Hetkessä ennen kuin avauduin

näin kuinka aamu värjäsi

kattoon kauniit heleät kasvonsa

ja kuin merkiksi siitä,

että minun on lupa 

olla tässä - vierelläsi.

Vielä niin unessa

sinä vaeltelit,
ja lakanoissa rypyt aaltoilivat
huoneessa lentävien hengettärien
kanssa kuin kilvan. 

Ristiin rastiin kävivät 
kuiskaukset - henkäystemme kanssa.

Vielä niin unessa
mutta siltikin niin suuresti
sinä syleilit minua kuin
laskeutumatta - vaan kätesi

soivat lakkaamatta ympärilläni
 kauniisti.

Siinä hetkessä 

huokailin äänettömästi
kuin uneksien salaa - sinulta,

ja kaikki unelmani laskin syvälle

kehosi ääriviivoihin - 

jotka sanatta vastailivat

minulle.

Vielä hetki siitä
ja sinä heräilit ja piirtelit 

sormenpäälläsi pitkää viivaa 

selkääni -

kuin yhtä loputonta tarinaa,

jossa lupasit että tämä jokin

päättyisi vielä onneen.

Hetkessä - ennen kuin heräsin

viereltäsi eri unesta

olin kanssasi kauneimmillani

ja koko aamu oli värjätty 

liilaan - jossa

ikkunat olivat aina auki 

ja linnut lentelivät siitä

sisään ja ulos.

Sellaisina hetkinä.

Kuva: Tibu Borgstén

Hän sulki oven perässään.

Sulki - koska tahtoi vihdoin yksi olla.

Tahtoi peittää kaiken - itsensäkkin
 ikuiseen pehmeään.

 Pysäyttäen ajan ja päivämäärät - kaiken
keneltäkään lupaa kysymättä.

Ja sen hän myös - teki.

Sellaisena hetkenä,
kun kaikki pysähtyy -

ihminen kohtaa pienuutensa

ja kaikki ympärillä saa uudet kasvot

ja mittasuhteet.

Sellaisena hetkenä

ihminen ottaa mittaa itsestään

ja lähimmäisistään.

Läpi ajattomien ja nimettömien hetkien

sinä rämmit tapahtumapaikalle,

kuin sivussa havoittunut -

riekaleina oleva eläin, jonka sydän sykki

yhä lämpöisenä ja punaisena

kuin loputon valtameri

ja suru jota kannoit kehossasi

olivat kuin ainoat vaatteesi 
pitkään - pitkään.

Kuin pystyyn kuollut,

pöydän alle särkynyt

olit vuosi toisensa jälkeen.

Kuin usvan keskeltä kuurona kuuntelit
 ja katselit ohitse virtaavaa elämää.

Etkä tunnistanut tuoksuja, 
saatika rakkautta.

Sellaisina hetkinä

sitä kokee pienuutensa,

ja kaikki ympärillä pyörivä 

saa uudet kasvot ja mittasuhteet.

Sellaisina hetkinä

jokainen meistä ottaa mittaa itsestään

ja lähimmäisistään.

Mutta sitten - eräänä päivänä

näit unta - jossa pitkästä aikaan - kevät.

Siinä vanhan omenapuusi kukki

ja herättyäsi tahdoit omenapiirakkaa.

Siitä hetkestä lähtien taas

katsoit ihmisiä silmiin ja puhuit tulevasta.

Siitä hetkestä lähtien 

sinä kokosit pala palalta itseäsi.

Sellaisina hetkinä

vierestäkin seuranneena

sitä kokee pienuutensa.

Sitä tietää ettei kaikkea voi antaa

tai saada.

Sellaisina hetkinä - jokainen meistä 
vaan hengittää sisään elämää,

mittaa itseään ja 
lähimmäisen 
rakkauttaan.

Kuva: Tibu Borgstén

Lämmin kiitos Runonäyttelystäni tulleesta positiivisesta palautteesta.

Tälläkertaa se on tullut todella aikaan -  jolloin olen sitä tarvinnut.

Kiitos

tiina.borgsten@hotmail.fi

Päiväperhonen

Kuva: Tarja Theiss

Siitä hetkestä asti

kun sudenkorennot koreilivat suristellen

onnenhippusia lammelle suoden, kun

istuimme isän kanssa hiljaa kalassa..

Siitä hetkestä asti

olen tiennyt - etten ole vain isän tyttö,

vaan hänen päiväperhosensa,

jonka siivet kantavat - kuten sudenkorentojen

halki ilmat ja maat

kauneudet, sateet - onnet ja surunkin hetket.

Siitä hetkestä asti

kun tuon oivalsin hiljaisuudessa

ja isäni vinkkasi minulle silmää,

olen lennellyt vapaasti

olen hymyillyt lämpimästi

ja surun murtamana olen suristellut

surut pois puserostani.

Kuva: Tarja Theiss

Peilit - Speglar - Mirrors

Tibu Borgstén

PEILIT - SPEGLAR - MIRRORS

Näyttelyni - Min utställning - My exhibition

12.9 - 1.10.2016 Tikkurilan kirjasto/ biblioteket/ libary.

Tibu Borgstén

Tibu Borgstén

Tibu Borgstén

No words now...

Kuva: Tibu Borgstén

Sometimes we all need time to be in silence - Me two.

Will write again when I feel like it - Thanks for understanding.

Vi behöver alla nångång tystnad - Jag också.

Lovar att skriva igen när tiden är inne - Tack för förståelse.

Joskus jokainen meistä tarvitsee ympärilleen hiljaisuuden - Minäkin.

Lupaan kirjoittaa taas kun siltä tuntuu -  Kiitos ymmärtämisestä.

Tibu 

Estradpoesi - 2016 BOKKALASET

(Pressfoto 2014/ Bokkalaset)

Bekräftar - att kommer att stå på scenen på Bokkalasets Estradpoesi

i Ekenäs den 11.11.

Bekräftar

Foto: Tibu Borgstén

Bekräfta att jag har äran att leda en skrivarkväll den 14.11 i Helsingfors.

Arr: Nylands Litteruturföreningen r.f.

Mer information via föreningens hemsidor.

Joskus

Kuva: Tibu Borgstén (Haikon kartanossa - taiteilija tuntematon)


Joskus elämä yllättää

kamppaa - jalat alta,

repäisee lepattavista verhoista

kaikki kauneimmatkin unelmat.

Sitten se juoksee ohitse

ilman, että ehdit sitä kaikkea

edes ymmärtämään -

saatikka pelastamaan!

Silloin sitä sulkee sydämensä.

Sitä käpertyy - ihminen sänkyynsä.

Sitä odottaa paikoillensa jähmettyneenä

tuota puhdistavaa itkua - 

kuin sadetta saapuvaksi.

Sitä minä nyt odotan.
En uskalla antaa tulvalle lupaa -
en kykene varpaitani heiluttelemaan

sillä tiedän kuivuvani pieneksi

tulevan suolaisuuden keskelle.

Joskus vain on meidän kaikkien
odotettava - jatkettava matkaa

kunnes oikea hetki - on kohdallaan.

Niin vaan kaikki kaunis elämässä

joskus - hetkittäin - on katoavaa.

Silti on meidän kaikkien uskottava,
ja noustava aamusta toiseen uskoen
että, kaikella on tarkoituksensa.

Bokmässan och Bokkalaset 2016

 Från Bokkalaset 2015, snart inne igen :) Jag med kära Claes A.

Nylands Litteraturföreningen är med på BOKMÄSSAN i Helsingfors.
Samt på BOKKALASET i Ekenäs.
Följ med :)

Taivas oli tulessa.

Kuva: Tibu Borgstén


Taivas oli kuin tulessa

kun istuimme kahden autossa

ja kuuntelimme viimeistä kertaa

toistemme ääntä ja ajatuksia.

Kuka sanoikaan viisaasti,

että rakkautta on 

osata oikeassa kohdassa luopua,
vaikka maa hetkeksi pysähtyisi

ja oma sydän lakkaisi olemasta.

En koskaan saanut pitää sinua

edes hetken omanani,

silti annoit valtavasti minulle

ajatuksia - jotka kantavat kauaksi.

Ehkä pian tulee päivä

jolloin pistän saappaat jalkaani

ja astun ulos maailmaan

kiikarit kaulassani?

Ehkä - joku kaltaisesi

eksyy taas polulleni,
mutta jäädäkseen.

Jos jotakin olisi pitänyt vielä tehdä,
olisin piirtänyt huokauksistani
sumuiseen ikkunaan sormenpäilläni
sydämen - muistoksi minusta -
sinulle.

Into acting again

Photo: William Eldberg

My poem " Into acting again" ..as soon here as I have the time..

Tomorrow a meeting with J. Harjula (Director of the Arts),

whom I known twenty years.

Peilit - Speglar - Mirrors

Kuva: Tibu Borgstén

PEILIT - SPEGLAR - MIRRORS

Runo & paperikollaasinäyttelyni Tikkurilan kirjastossa nähtävillä

12.09 - 1.10.2016.

Ennen tapaamista ja sen jälkeen

Kuva: Tibu Borgstén

Aallot löivät rantaan
sumuisena aamuna, jolloin
lintuaurat liukuivat kauniisti taivaalla.

Ja siinä kohtaan -
minä heräsin hitaasti,
kunnes muistin 
mikä päivä tänään oli!

Aamuisen usvan keskeltä
keltaiset kukkaset huutelivat
minulle niittykeijujen äänillä:
Poimi meidät mukaasi!
Ja niin minä poimin.

Sen tehtyäni taivas selkeni
ja lämmintä auringonvaloa valui
koko päivän verran maankamaralle,
jossa aallot löivät yhä rantaan ja
 lintuaurat liikkuivat kiirehtien taivaalla.

Jossakin siinä välissä
tapasin sinut -
vai tapasitko sinä minut?
Ja niin kauniin tapaamisemme jälkeen
luonto jatkoi vaeltamistaan - kuten ennen.
Ja sinä sen mukana.

Enkä vielä illallakaan
pimeän jo tullen -
kunnellessani kuinka linnut lentelivät yllä
tiennyt ajatuksiesi osoitetta.
Olitko sinäkin - 
kuin henkisen muuton
edessä?

Ehkä yö tietää kuiskata
sinulle -
avautuuko tästä jotakin?
Vai tulisiko sinun kaivaa tämä kaikki
maahan - 
kuin mustaan multaan ikään,
ennen niin valkoisen ja puhtaan
lumen ja jään tuloa?

I´m grateful

Photo: Tibu Borgstén



I´m grateful
that you took my hand
into your own - today
and sat so quietly
in the silence
without dropping any words
on the floor.

I´m grateful
that you trusted me
to see what you mean
what you wish
and were we stand
as a man and a woman.

I´m grateful
for every breath 
in your bedroom,
and for your endless love
for my hair
that you always keep turning
endlessly - and slowly
with your fingertips.

Yes - I know
love aint easy - but
I´m grateful
for all the kisses
that you send, 
always when I go 
out of the door again
into the real life.