Linnut pyykkinarulla

Talvi tulla tupsahti.
Peitti maan, hautasi kesän.
Tuuli värjäili iltoja toisensa jälkeen
Ja sinua minulle juuri ennen pimeän tuloa.
Mutta kuun aikaan poistui kehostani kaipuu
Ja koira kääri itsensä kylkeeni.
Samaa valkoista unta katselimme
Kuin elokuvaa, jossa tuoksui ainainen kevät.
Ja kun varpaitani paleli
Käännyin kohti aurinkoa
Ja katselin - katselin tarkasti ja syvään
kaikkia luonnostaan onnellisia lapsia
Jotka saivat ihmeitä aikaan.
Talven, pakkasen ja kaipuuni keskellä
He istuvat kuin linnut pyykkinarulla.
Visertäen
tietämättä elämän pakkasista
Ja siitä että ovat suuria aurinkoja
Elämän moninaisuuden keskellä.