Kuva: Tibu Borgstén
Unesta heräsin
suukkotulvaan,
jonka vierelläni lämpimästi makaava
koira - tarjoili.
Kuka minä olen?
Olenko ihminen jolla on sielu
vaiko Sielu ihmisen kehossa?
Minä nousin hiljaisuuteen
jota niin rakastan.
Astuimme ulos aamulenkille.
Pian saan kokea Hiljaiset Tanssit.
Kaurapuuroa ja kahvia vatsaan
ja ehkä voimaksi myös muutama
mustaviinimarja marjapensaasta.
Mitä päälle?
Taivas on harmaa
siellä ei ole Cumuluksia kuiskailemassa
tai keventämässä odotustani.
Kuuntelen hiljaisesti kitaran soittoa
ja virittäydyn lähtöön.
Yölläkin on yleisöä riittänyt
Gallerian takana - miten koskettavaa.
Minä teen matkani yksin tanssien,
laitan toki avoimen muistokirjan esille
jos joku rohkea rohkenisi
siihen jotakin raapustaa.
siihen jotakin raapustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti