Kuva: Tibu Borgstén / Kohti Kittilää 2012.
Istumme kaksin
keskellä kaupunkia.
Jäkälien maisemista
vapaista tuulista
ja miehisistä askelistasi -
punot puroja eteeni
kuin poluiksi.
Tuulet kuljettavat korkealla
paljaita puiden latvoja -
sama tahoko puhaltelee
helliä pyörteitä sisimmässäni
käännellen kuin salaa
jo kuivuneita haavojeni lehtiä?
Kuin sammaleinen kivi -
olet siinä.
Kärsimättä lahjotat minulle
aikaa -
jotta voin vain katsella ja kuunnella,
piirrellä itsekseni karttaa
jonka avulla kulkea elämässäni
oikeaan suuntaan.
Vielä emme kumpikaan tiedä
kiipeänkö koskaan reppuselkääsi,
mutta elämää molemmat niin nähneenä
ja rakkautta kokeneena tunnustamme -
että rakkaus on petollinen laji.
Siitä viisastuneena -
en löydä sanojen ääriviivoja
jotka nousevat sinusta -
kun katselen sinua
kuin kaunista sammaloitua kiveä,
lempi metsässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti