Monta asiaa sivuun siirrettiin
yhteistuumin tulevaa sunniteltiin.
Kuin kohmeista perunamaata
käänneltiin ja käänneltiin
kohti toisenlaista kevättä.
Pienesti löytyi meissä aluksi voimaa
unelmoida suuresti - Mutta sitten
nousivat osittain yllättävätkin unelmat
kuin sinisiivet - kuivunneen tien varresta.
Kaksin rakensimme - kuin taloa
eläkepäiviemme turvaksi ja pesäksi
vanhuuden vahvaa unelmaa,
sitä kohti kulkien vielä arjessa
kuin uutta elämäämme odottaen.
Kunnes eräänä päivänä
havahduin, pysähdyin ja tyhjenin täysin.
Olinkin yllättäen astunut yksinäisyyteen
yhteisen unelmamme ovella,
ilman sinua - poismennyttä.
Ilman rakastani - olin puolikas
mutta unelmoin silti
yhä.
yhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti