Viimeiset sanat

Kuva: Tibu Borgstén

Jättäessämme taakse

toisemme

kuten - yksi toisensa jälkeen,

kääntelemme mekin kohtaloamme

kuin kirjan sivuja,

joihin tarinamme on kirjoitettu.

Aikansa kukin hohtaa

valaistaen yhteistä polkua läpi

lapsuuden - nuoruuden.

Läpi rakkaudet - erot

kolhut ja pysähtymiset

elämän.

Monen ohikulkijan 

rakkaan - kasvot kulkevat aina

viimeistenkin sanojen ylitse.

Hyvä ihmisessä kun ei kuole

vaikka ihminen itse kuolisi.

Hyvää jää - vaikka kadotamme
häviämme - toisiltamme.

Eron ja luopumisen

harmaiden ääriviivojen aikaan
on tartuttava hampain hyvään.

Sillä kuin varkain yltyy tuolloin tuuli

ja kuin pelkkää mustaa puhalten

vie se kaiken kauniin

mukanaan - pois.

Tuolloin kirjoitan

viimeiset sanani sinulle 

ja sen jälkeen odotan
eheytyväni - taas ehjäksi
jonakin kauniina kevätpäivänä.