Hämmentyneenä

Kuva: Tibu Borgstén

Kylläpä pääsi yllättämään

 itseni - tapahtunut

jolle ei ole sanoja, mutta

 jonka edessä olen taivutellut

sitkeästi ajatuksiani

ja huokaillut syvään.

Kaiken elämältä jo saaneena

puhuttelet minulle tavalla

joka tuntuu kodilta.

Vaan voiko toinen ihminen 

olla toiselle koti - pohdin,

päivät pitkät ilman viestin viestiä
sinulta.

Koiran olo - minulla.

Antaisin kaiken avautua

luonnollisesti - mutta 

kuulen miten epäröit.

Enkä voi hyppiä onnesta,

en katsoa sinua syvästi silmiin, 

pysähdyttäen sinut edes hetkeksi.

Enkä heiluttaa häntääni.

Et ehkä näe samaa hyvää 

jota yritän niin puolustaa - 

kuten koira, jota olen 

ensimmäistä kertaa elämässäni

hämmentyneenä.