Kuva: Tibu Borgstén
Kuin pianon koskettimilla
herkästi - aistit avoimena
kuljin portaita ylös ja alas - lakkaamatta
kuin aikuinen lapsi.
Kaikki tuolla kaukana
sai minut soimaan heleästi,
sai unohtamaan rikkinäisyyteni,
vajaavaisuuteni ja riittämättömyyteni.
Ja sen että olin ehkä eksyksissä.
Joka yö
meri tiesi tuuditti minut uneen
ja sen jälkeen tuo -
maalaili kanssani sinisyyttä
maailman ääriin asti.
Jokin lämmin ja hyvä
tunkeutui luihini - kääri sydämeni,
muistutti elämän kauneudesta ja
onnellisuudestakin ihan varpaihini
asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti