Sinun luonasi

Kuva: Tibu Borgstén 

Sinun huoneissasi tuoksuu

mereltä - omissani multa.

Sinun seinilläsi kaikuu elämä

italiaksi - kieli jota en ymmärrä.

Taas kääntelet minua

kuin edeltämiäni - hedelminä käsissäsi
ja kuorit hitaasti,

niihin minä putoan ja eksyn
taas hetkeksi.

Silti sinun luonasi

kohtaan sinussa lapsen

johon voin niin samaistua.

Jokin meissä on yhtä -

jokin meissä on arvokasta

sellaista - jota ei elämässä pitäisi hukata,
kadottaa - kuten murheeni
jotka välin roikkuvat helmoissani
mutta haihtuvat vierelläsi.

Luonasi laskeudun

kuin keijukainen leputtamaan siipiäni

ja sitä ihailet sanoitta ja salaa.

Sinun luonasi en aina tiedä missä olen

mutta tiedän olevani turvassa.