Kuva: Tibu Borgstén
Pienenä tyttönä
join elämää suoraan kadulta.
Elämä oli paras ystäväni.
Juoksimme yhdessä
kohti merta ja tulevaisuutta
tukat hulmuten tuulessa.
Möngerrettiin savessa ja hiekassa,
ja uitiin täysissä hepenissä.
Olimme vapaita
kuin yllämme lentävät
muuttolinnut.
kuin yllämme lentävät
muuttolinnut.
Elämä oli paras ystäväni.
Katselimme yhdessä mailmaa.
Seurailimme ötököitä ja leppäkerttuja,
jotka silloin ilahduttivat ja koreilivat
päivissäni - lapsuuden.
Monet pienet ihmeet kulkevat yhä
vaan pysähdymmekö havaitsemaan niitä?
Pienenä tyttönä
en koskaan tuntenut yksinäisyyttä,
eikä hiljaisuus haavoittanut.
Lapsuuden luonnossa löytämäni
pienet ihmeet,
ovat edelleenkin pieniä avaimia
onneen - joihin jokaisella meistä on
mahdollisuus astua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti