Sydämen syvyyksistä
sä katselet muo.
Mitä mahtaakaan tarkoittaa
katseesi tuo?
Ojennat kätesi
kuin kapuillen kylmissäsi
lämmön luo,
ja sanot minulle;
Onpa kätesi pienet, hennot
ihanat nuo.
Tanssimme hiljaa
lähekkäin sateessa - kesän
luona järven ja tuulenpesän.
Siinä olkapäällesi
painautuu minun pääni -
ja tunnustankin, että
kauniina muistona tanssimme
tää mieleeni pitkiksi ajoiksi
jääpi.
Vielä hetken tanssimme
ollen lähekkäin näin vaan.
Sinulta kauniita sanoja
arkkuuni saan.
Sydämen syvyyksistä
sä taas niin katselet
mua.
Kuin syvä meri on katseesi
tuo.
Sade niin yltyi yllättäen,
oli paikalta juostava pois.
Kunpa joskus huominen
sinut taas luokseni tois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti