Hiljaisuus

Kuin samettia -

tämä hiljaisuus,

 johon olen astunut

ja sielulleni kuin pesän

sormenpäilläni - pyörittänyt.

Kuin mielentila

joka avaa ovia ja mahdollisuuksia,

 ja saa minut kukoistamaan.

Pudotan kämmenieni kautta menneet

ja luovun kaikesta maanpäällisestä

turhasta - hetkeksi.

Eikä minua mikään pelota

vaan kevenen ikään.

Tunnen sieluni läpi kulkevan virtaavan

lämmön ja rakkauden.

Sen minä tunnen

ja tunnistan - osaksi itseäni.

Eikä minulta silloin

mitään puutu.

Vaan joka henkäisyllä

täytän itseäni hyvyydellä.

Niin kestän särkymättä

myrskyt ja tuulet - tämän elämän.