Aika näyttää

Tämänkö yön takaa nousee päivä,

jolloin puhallat minuun - 

kuin Voikukkaseen,

 ja saat minut katoamaan?

Puhumattomuudellako

pyrit pelastamaan

kaiken koskettavan, särkyvän ja kipeän

maailmasta ja väliltämme?

Seison tässä hiljaisuudessa

itsekseni - katsellen sinua sanoitta.

Mutta kuin pieni tyttö 

seison suolaisissa puroissa

ja suren itsekseni, 
vailla syytä

annatko kaiken hyvän
minusta valua -

kuin sokeri lattialle?

Niin, eihän tämä mitään -

uutta ole.

Rakkaudessa olemme tahoillamme

uineet, kastuneet ja hukkuneetkin.

Tätäkö siis on elämä?

Että kastuneina - emme enään uskalla

kuin rakastaa puoliksi 

emmekä kokonaan?

Aika näyttää, sanot
ja rikot hiljaisuuden.