lauantai 26. joulukuuta 2015

Isälleni



Isä minun - joka olet olemassa.
Isä - joka hoidit ja hoivasit, kunnes
hävisit vuosikymmeniksi.
Isä - joka jätit tyynyni alle nukkuessani
punaisia ja vihreitä tikkareita
ja joka palasit yllättäen
- kuin tyhjästä.

Isä minun - niin rakas - ja läheinen.
 Kärsimyksesi olen ottanut luvattasi
kuin osaksi minua.
Mutta niin olen ottanut myös 
syvän hymysi - osaksi itseäni. 
Se on aurinkoni - joka välillä
paistaa kasvoillani.

Isä minun - kiitos - että rakastit.
Rakastit niin suuresti - pientä tyttöä minussa.
Kerroit ja näytit kaikki tuntemasi perhoset 
ja jaoit niitten salaisuudet, jotta
minun ei ikinä tarvitsisi tuntea
oloani yksinäiseksi.

Rakas Isä,
vaikka olet mies, saisinko silti pyytää
edes joulukorttia jouluksi?
Katsos kun vuodet vierivät..
Voisitko tulla edes kerran 
syntymäpäivilleni?

Sinua rakastaen.
Sidettämme kunnioittaen,
viisikymmentä vuotta täyttävä esikoisesi.

Namaste

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti