Justiina

Parikymmentä vuotta sitten

keskellä lumisen metsän 

juoksi hiki puroina 

pitkin selkääni - siitä kehoni nautti,

onnellisesti miesten keskellä.

Kunnes yksi heistä totesi;

Olet tehnyt oikein miehen urakan

Justiina!

Kuuman kesän keskellä
bikiineissä ja patikkakengissä
latasin 100:n litran multasäkkejä

ja kiersin 20:n km metsälenkin yksinäni
viisi tiileskiveä rinkassani.

Tuo näky hämmensi Jari isäntää;

"Olet sä kyllä aikamoinen pakkaus
Justiina"!

Ainut poikani totesi jo pienenä;

Ei Meidän Äiti tartte Miestä !

Se kaataa itte puut, sahaa, maalaa ja rakentaa.

Justiinsa..ajattelin ääneti (!)

Tyttäreni puolestaan pulautti;
Muiden äidit ajattelee mitä ne sanovat,
mutta Meidän Äiti sanoo 
Mitä se ajattelee..

Miehet työssäni kiittelevät;

Häneen voi aina luottaa.

Tulee kun pitää -
ja pitää mitä on luvannut.

On sellainen - jonkin sortin
Justiina.

Niin, enpä tiedä 
onko tuosta ollut itselleni hyötyä

vaiko haittaa ?
Yksinäisen naisen
kun on vain pärjättävä!

Mutta sen tiedän
ettei ole minua Justiinaksi ristitty

pilkattavaksi - vaan arvonimeksi
on tuo nimi minuun liitetty.
Ja nimenomaan miehiltä
se kiitos on seissyt.