Odotan aamua

Kuva: Tibu Borgstén

Odotan uutta aamua nousevaksi

hiljalleen niityille ilmestyvää 

usvaa - jonka äärelle voin nukahtaa

unettoman yön jälkeen.

Odotan aamua nousevaksi

valoa - joka keinuttaa - ja kantaa sylissään

yöhön eksynyttä, järven pinnalle kuin kellumaan jäänyttä

yksinäistä kulkijaa.

Odotan aamua nousevaksi

sillä aamu pesee aina eilisen kasvot
mikäli vain annamme, luovumme menneistä.

Aamu voimaannuttaa - antaa uudet eväät

kuin siivet selkään - 
jotta taas voin jatkaa matkaani.