Sinä tarvitsit unta

Kun aamu nousi taas kauniina

minä silittelin siipiäni

ja luistelin kesässä, jonka olit tuonut.

Sinä nukuit siinä  - multasineen varpainesi
joita mieleni tekevi niin
nuolaista.

Mutta kaiken kauniin keskellä
kehosi isot laineet liukastelivat sanoissa
joista luin väsymyksesi tarkan osoitteen
joka ei ollut omani - vaan jonkun muun.

Minä kuljin paljain jaloin
ja riipustelin kiltisti lauseita itsekseni
kuin tauluja seinille.

- Kerro, sinä kehoittelit minua

 kun kuljin kivisillä kujilla -
tapahtumissa, joita katselit unissasi.

Ja niin minä kerroin ja avasin itseäni
enkä ymmärtänyt pyytää edes yhtä varvasta itselleni
syysmyrskyjen varalle lohduksi,
koska en aavistanut että lähtösi olisi 
sellainen joksi selkääni sen piirsit.

Musta kynä kädessäsi
toki loit varjon,
mutta teit sen kauniisti - kiitos siitä.
Eikä minulla ole tarvetta mustiin sanoihin
tai tekoihin - sillä haluan jättää itsestäni tänne
kauniin jäljen, niin tavanomaisen harmaan sijaan.