Olenko heikoilla
kun sanasi resonoi minussa
ja sai minut haluamaan kaikkea tätä,
ja aloin avata kaiken näkyväksi - piilottamisen sijaan
kuljettaen epätäydellistä elämääni edessäsi
kuin olettaen - että ymmärtäisit miksi.
Olenko heikoilla
kun äänesi laskeutui pehmeästi pesäni lattialle
ja sai minut kuuntelemaan askeliesi sopivuutta
omien askelieni sointuun.
Jestas! - pesässäni uros paidatta
tuo kaunis veistos, jota voisin ihailla iättä.
Olenko heikoilla
kun kätesi kävivät minussa.
Oletko pääruokaa - ja minä jälki?
Pidimme silmät auki - ja pidin siitä
vaikka tunnustimme olevamme keskeneräisiä
ja vaikka tiedostimme että tästä voi seurata ukkonen
tai tunteiden vuoristorata.
Olenko heikoilla
koska kirjoitit nimesi minuun
ja kuljet nyt mieleni salaisuuksissa..
Olenko hukassa kun odotan uutta pitkää aamua
kanssasi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti