Aamulla minä heräsin

Kuva: Tibu Borgstén

Aamulla minä heräsin

kuin maailmaan - aivan uuteen.
Huoneessa pehmeät ja syvät huokaukset
kulkivat ulos raoista - ja lähtivät 
sieltä lentoon, kuin
syleilemään jokaista vastasyntynyttä
elävää lehteä metsän syliin.

Siellä minä olin
kuuntelin ja kelluin hetken
kuin lumpeenlehti järvessä
pinnalla kelluen - turvassa.
Tuon tunnistin varpaissani asti
kuin astuin ulos talosta.

Perhosen lailla kevyein, pienin elein
kiertelin laiturin ja puiden koloissa.
Löysin ruostuneen katiskan,
unohdetun maitotonkan sekä
kolme sinertävää linnunmunaa.
Ja pysähdyin vasta kuin 
Näkki iski minulle kaislikosta silmää..

Silloin haukka lensi ylitseni
ja metsä hiljeni hetkeksi
ja jostakin ilmesyi sudenkorentoja
joita niin rakastin jo lapsuudessa,
ja tunsin kuinka selkääni ilmestyivät
taas lainaksi mitä kauneimmat siivet.

Minä istahdin sammaleiselle kivelle
ja tunsin kuinka elämä soi minussa.
Minä havahduin - sillä 
en tunnistanut kuulemiani sointuja
sillä ne olivat kuin avaimia
uuteen aikaan..

Aamulla minä heräsin
ja jätin vuoteeseen jotakin itsestäni
hiipiessäni henkäyksien talosta 
ulos kuistille itsekseni.