Taivas oli tulessa.

Kuva: Tibu Borgstén


Taivas oli kuin tulessa

kun istuimme kahden autossa

ja kuuntelimme viimeistä kertaa

toistemme ääntä ja ajatuksia.

Kuka sanoikaan viisaasti,

että rakkautta on 

osata oikeassa kohdassa luopua,
vaikka maa hetkeksi pysähtyisi

ja oma sydän lakkaisi olemasta.

En koskaan saanut pitää sinua

edes hetken omanani,

silti annoit valtavasti minulle

ajatuksia - jotka kantavat kauaksi.

Ehkä pian tulee päivä

jolloin pistän saappaat jalkaani

ja astun ulos maailmaan

kiikarit kaulassani?

Ehkä - joku kaltaisesi

eksyy taas polulleni,
mutta jäädäkseen.

Jos jotakin olisi pitänyt vielä tehdä,
olisin piirtänyt huokauksistani
sumuiseen ikkunaan sormenpäilläni
sydämen - muistoksi minusta -
sinulle.