keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Hetki

Hetkessä ennen kuin - 
heräsin ja tunnistin tuoksut 
ja juoksut,  joissa
hauraina kulkivat henkäykseni
myötäillen ohueina lämpöistä
ihoasi - olin.

Hetkessä ennen kuin avauduin
näin kuinka aamu värjäsi
kattoon kauniit heleät kasvonsa
ja kuin merkiksi siitä,
että minun on lupa 
olla tässä - vierelläsi.


Vielä niin unessa
sinä vaeltelit,
ja lakanoissa rypyt aaltoilivat
huoneessa lentävien hengettärien
kanssa kuin kilvan. 
Ristiin rastiin kävivät 
kuiskaukset - henkäystemme kanssa.

Vielä niin unessa
mutta siltikin niin suuresti
sinä syleilit minua kuin
laskeutumatta - vaan kätesi
soivat lakkaamatta ympärilläni
 kauniisti.

Siinä hetkessä 
huokailin äänettömästi
kuin uneksien salaa - sinulta,
ja kaikki unelmani laskin syvälle
kehosi ääriviivoihin - 
jotka sanatta vastailivat
minulle.

Vielä hetki siitä
ja sinä heräilit ja piirtelit 
sormenpäälläsi pitkää viivaa 
selkääni -
kuin yhtä loputonta tarinaa,
jossa lupasit että tämä jokin
päättyisi vielä onneen.

Hetkessä - ennen kuin heräsin
viereltäsi eri unesta
olin kanssasi kauneimmillani
ja koko aamu oli värjätty 
liilaan - jossa
ikkunat olivat aina auki 
ja linnut lentelivät siitä
sisään ja ulos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti