Kuva: Tarja Theiss
Siitä hetkestä asti
kun sudenkorennot koreilivat suristellen
onnenhippusia lammelle suoden, kun
istuimme isän kanssa hiljaa kalassa..
Siitä hetkestä asti
olen tiennyt - etten ole vain isän tyttö,
vaan hänen päiväperhosensa,
jonka siivet kantavat - kuten sudenkorentojen
halki ilmat ja maat
kauneudet, sateet - onnet ja surunkin hetket.
Siitä hetkestä asti
kun tuon oivalsin hiljaisuudessa
ja isäni vinkkasi minulle silmää,
olen lennellyt vapaasti
olen hymyillyt lämpimästi
ja surun murtamana olen suristellut
surut pois puserostani.
Kuva: Tarja Theiss
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti