Kesäkrassi

Kuva: Tibu Borgstén

Kun ilmat viilenevät

ja vedet hiljenevät,

syksy puhaltaa tuulenpesiin 

ja puut riisuvat kesän 

hiljaisuuteen pysähtyen.

 Silloin minä 

istun itsekseni rukoillen

ja kuiskaillen kiitokseni

kesäkrassille -

joka on tullut vielä hetkeksi käymään.

Siinä se maljakossa hymyilee

luo lämpöä ja rakkautta pesääni,

jossa paljaat jalkani etsivät jo

lämmittäjää.

Kauneutta -

on sen oksat kaarellaan.

Niin hauras ja samalla vahva

haluaisin minäkin olla.

Ehkä opin?

Kun ilmat viilenevät

on edessä päivä,

jolloin se jättää minulle hyvästi,

aivan kuten sinäkin jätit.

Mutta silti säilön teidät molemmat

kauniina sisälleni.