sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Bedroom


Photo: Tibu Borgstén

I feel like wanting to write to you
without words to pick 
from the streets that I´m walking on.
But to move very carefully with
my so empty hands
something out of my heart.

I feel like wanting just to sleep
for days, months and years
in your dark bedroom.
Like a northern animal
I feel like home there
smelling at the fragrance 
of your clean and fresh sheets.

I´m falling to winter torpor
stretching out my little bare toes
after planting few of my dreams
under the snow and the wisdoms
we hardly can hear,
like when the wind blows by
by saying;
I love You -
I really do.  

torstai 2. marraskuuta 2017

Paljasjalkainen rääkäle


Kuva: Tibu Borgstén


Olo kuin - koppakuoriaisella
roihuavaa ilmaa 
kuin sokaisevaa hiekkaa
pyörii kantapäistä ylös -
ja ilmaan, kaikkialle
liehuavan leninkini
turkoisuuden ali ja yli
ja lävistäen sydämeni.

Minä olen pieni
rääkälekkö -
siitä päivästä lähtien
kun isäni allekirjoitti
noitamaisen virren,
jonka mukaan akka
nyt tanssittaa koko sukua
julmin kuuluvin naurahduksin
jotka kaikuvat kauas
kylmiä kallioita pitkin
aina isäni lammikolle asti
myrkyttäen sen.

Minä seison
varpaat mustassa mullassa
ja annan tästä päivästä alkaen
hiukseni kasvaa - 
vaikka maailman äärin asti.
Minä voin tyytyä osaani
laulella rääkäleenäkin
siitä mikä on kaunista
mikä on oikeudenmukaista
ja muistuttaa pieniä ja suuria -
siitä mikä elämässä on tärkeintä!

Se jokin -
jotta ei se julminkaan olento
voi sinulta varastaa.
Se jokin - joka kantaa 
ja joka antaa toivoa
kuin rovion keskeltä nousevaa
elämänlankaa kerättäväksi
 jäisiinkin sormenpäihin
ja sirpaleina olevaan sydämeesi.

Ethän sinäkään luovuta!?
Sillä sisäinen side
jota rakkaudeksi kutsutaan
 kantaa, kannattelee ja voittaa
- pahansuopaisuudet -
kunhan jaksat vielä uskoa,
ja kuunnella sydäntäsi..
sinä paljasjalkainen olento
kuten minäkin -
paljasjalkainen rääkäle.