Ärjämöisen Aikana

Kuva: Tibu Borgstén


Ärjämöisen aikana
on kaikki voitettu - kuin yhtä 
suurta sirkusesitystä, jossa
tuo yläilmoihin pakotettu tyttö tyty´ssään
horjuu totuuden ja valheiden välillä hymyillen
kauhusta - pudotakko vaiko paljastua?

Kaiken rahalla itselleen saaneena
yleisössä tuskin yhtäkään puhdasmielistä
katsojaa ?

Kuinka monen on vähintäänkin pudottava
kuollakseen - ennenkuin herää
Ärjämöisen kohmeisesta unesta
puolustaamaan jotakin johon uskoa
aidosti?

- Nyt ja tässä -
Ärjämöisen aikana kaikki voitettu 
on voideltu ja hinnoiteltu
suurta areenaa varten,
jossa sinäkin olet osallisena
ehkä enemmänkin kuin mitä 
ikinä osaatkaan aavistaa.

The secret trees

Photo: Tibu Borgstén


It takes many years to grow

maybe even an entire lifetime

to Your own highest.

Like trees 

we all need love

and dreams like sunlight

water and a place to stand on.

Nobody - nobody of us

passes through life without falling

hurting ore getting wet

from the salty tears of Life.

But still

down under everything

like in the roots & in the heart 

you have the wisdom

to let go 

of things that does not serve

your highest. 

In that way

we can all grow to secret trees
one by one

and make Life worthy

in the silence

like the trees in the forests do 
together all over the World.

1/ 2017

22.01.2017 klo: 13 - 17  Kaffila BOKVILLAN:issa

S A N A T A I D E S U N N U N T A I

jossa esiinnyn klo: 15 -15.30.

Tilaisuus on HELSINGIN SANATAIDEKOULUN järjestämä.

TERVETULOA!

Yli - över - over 10.000 in 2016

By: Tibu Borgstén

Kiitos -  kaikille lukijoilleni kuluneen vuoden terveisistä.

Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille & töitäni tilanneille tahoille.
Blogiani luettu vuonna 2016 yli 10.000 lukukertaa.

Tack - för feedback som jag fått under året av läsarna.

Tack också till olika arbetspartner & alla som beställt dikter från mig.
Blogget har läst över 10.000 gånger under året 2016.

Thank You - to all my readers for the feedback over this year.  

Thank´s also for my workingpartners & to all who have ordered my poems.

The blog has over 10.000 readings the year 2016.

tiina.borgsten@hotmail.fi

By: Tibu Borgstén

Toimitin vuoden 2016 viimeisen runo & paperikollaasi tilaustyöni tänään perille.

Jag förde idag årets 2016 sista beställda dikt & papperskollage arbete till kunden.

I delivered today my last ordered poem & papercollage work for 2016 to the client.

By: Tibu Borgstén

  

Sydämellistä - Innerlig - Merry..

11.01.2016

Joskus tuntuu siltä, että haluaisin nousta norsun selkään 

ja matkata Intiaan tai lentää Palermon lentokentälle - siksi pidän taukoa kirjoittamisesta.
Sydämellistä Joulua.

Ibland känner jag, att jag skulle vela stiga upp på en elefant

och resa till Indien eller flyga till Palermos flygfält - därför håller jag paus från skrivandet.
Innerlig Jul.

Sometimes I feel like I would like to get on an elephant´s back

and ride to India ore fly to Palermos airportstation - that´s why I will take a break from writing.
Merry Christmas.

To Love someone

Photo: Tibu Borgstén

To love someone

is always a gift

from heaven.

A gift that can be taken away

any minute.

To love someone

is like having wings 

and to be able to fly together

in dreams and softness of life.

To love someone

is to hear her/him.

It´s about giving yourself to her/him

without losing yourself.

It´s about finding yourself

and the beauty of life together.

To love someone

is never easy.

But who cares

as long as you both work together.

Never take the other one for granted.

Never stop trusting the other one

without a reason.

Never stop telling how you feel.

And never by stuff to show that you care.

Always say it instead!  

By Tibu Borgstén

Tänä viikonloppuna noin 100 lukukertaa, Kiitos siitä.
Detta veckoslut nästan 100 läsegångar, Tack för det.
This weekend almost 100 readings, Thank You so much.

tiina.borgsten@hotmail.fi

Kun elämä lyö korville

Kuva: Tibu Borgstén

Kun elämä lyö korville

ja sydän on revitty verille

ja koko keho huutaa äänettömästi

puskien ulos 

näkymätöntä pahaaoloaan

- pysähdy- 

Kun yöt täyttyvät tuskasta,

saavuttamattomista unelmista

ja sinut on vedetty kuin väkisin mustaan

ja olet unohtanut kuka ja miksi olet olemassa

- pysähdy -

Kun olet vain kaunis kasa - sirpaleita

 kovin eksyneenä, alastomana ja kodittomana 

silloin olet herkimmilläsi.

Kuulet kuinka kaikkialla näkymättömissä olevat

hoivaavat tahtomattasikin sinua.
-Pysähdy -

Nyt sinulla on mahdollisuutesi

kääntyä ja kääntää kaikki tappiot voitoksi.
Nyt sinulla on mahdollisuutesi
kasvaa takaisin itseesi ja onneen
kunhan ensin:

- pysähdyt -

When everything turns..

Photo: Tibu Borgstén

When everything 

turns white again

I sit down to admire it.

In silence

of the Nordic Nature

the one - that never comes closer 

to give Peace

to the rest to the World

she sings her song.

An endless Love Story 

of Faith

of Hope

and Love

can be heard in her wisely 

whisper.

In that whiteness

a beauty without words

I feel receipt

myself together again

and I can continue 

to Love my Life big.

Tranquillamente

Foto: Tibu Borgstén

Questo uomo

è venuto in un po´

aveva le mani fredde e chiedere per gli occhi.

Quale segreto..

vorrei che arginare il resto in tasca?

Il coraggio di toccarlo?

É solo una scultura in vetro maschile?

É un uomo

il cui unico obiettivo é quello di 

mi ferisce?

Sangue sulle strade camminiamo tutti

cercando solo reciprocamente.

Oppure,

come molti di noi sono ancora 

alla ricerca di se stressi.

Questo uomo

è venuto in un po -

non si portrebbe coraggio di fermarsi un attimo?

Non si potrebbe ascoltare il tuo cuore?

Aspetto e guardare il vostro passo.

Tranguillamente..

Elämää

Kun viimeinenkin untuvikko

lentää pesästään -

sen jäljet viel hetken lämpimät on

kunnes hiljaisuus huiskii ne pois.

Tuo samainen - nyt tuudittaa kuin tuuli

sydäntäin,

sen sylissä mä keinun - keinun

ja ajattelen näin:

Tää kaikki kuuluu osaksi

elämäin. 

Kun yksikseni haravoin lehdet kellastuneet

ja ylitseni lentävät lintuaurat - silloin

tunnen suurta kaipuuta 

ja sisälläni joku kirpeästi huutaa!

Vaan ei sitä onnekseni kuule kukaan.

Niin kaunista on kaikkialla,

ja hyvyyttäkin niin monenlaista

sen myönnän - muutakaan en voi.

Siis hyvähän täss on olla 
koira kainalossani kotonani 
kun yksin mä vaeltelen?

Tässä nyt keinun itsekseni

valmiina vaikka mihin kaikkeen,

sillä tyhjää en ole koskaan täynnä 

vaan rakkautta, lämmintä ja suurta.

Elämää - elämääni tämä kaikki 

on.

Kiitos - Tack - Thank You!

By Tibu Borgstén

Yli 16.200 lukukertaa..

Över 16.200 läsegångar..

Over 16.200 readings..

tiina.borgsten@hotmail.fi

Stai andando

Hai intenzione di nascondere

la verità  da me,

o stai andando a travolegere tutto

il mare - per Iésportazione verso

le onde e dei venti?

Che cosa mai si decide di fare

non dimenticare di ascoltare

la tua anima -

perché solo cosi 

si prende un passo nella guista direzione.

E perché ti amo -

senza sapere cosa sia Iámore,

tuttavia -

posso addormentarmi in pace.

E le stelle

nel cielo mi ameranno fino

alléternità.. 

Despite of the messy beginning

I´m sitting on the moon

looking down on Mother Earth

and the puzzle called Life.

I notice in this silence

that surrounds me  

that I may have taken pieces of You

for granted -

just alike You taken of me.

We have played loudly like children

with each other

drawing our Love Stories on papers

so easily, naked  and honesty

with all the colors of the rainbow

and with symphonies - in the background.

But

despite of the messy beginning

without words of Wisdom

I´ve dived inside and out of You

like I´ve never dived into any other

person ore - Man before.

I´m eternally grateful

SALVATORE

to You for letting me come so near

YOU

and I can only hope

that this Story of Ours 

is under the blessings 

of the heaven.

  

Ethän unhoita

Paljon on takana päiviä

vuosia - tuulia ja harmautta

mutta ethän unhoita kurkoitella silti

kanssani tähtiin?

Paljon on seiniin kirjoitettu

naarmuja elämän

ja sydämiin puhallettu hetkiä

joita kantaa hautaan asti.

Mutta kaiken tämän lisäksi

vielä niin paljon on elämällä annettavaa

kunhan et sulje sydäntäsi.

Joten pyydän - ethän unhoita

siipiäsi ulko-ovelleni 

 jotta voisimme vielä lentää yhdessä

viimeiseen iltaan asti.

From Poetry Slam SM 2016

https://www.youtube.com/watch?v=OESMDROMryI&feature=player_embedded&list=PLTp6GNBLxh3U55MiijF31M_irUXa9zRKx&index=5

Mina korrigerade drömmar

Foto: Tibu Borgstén



Jag går runt 
i mina egna år 
på jorden och flyger iväg 
barfora och lätt in i mina tankar
och drömmer allt större med åren.

Att drömma stort -
är inte samma som förr..
Drömmarna har kommit närmare
och det har nästan rört mitt hår
och gjort klart för mig 
att allting är möijligt -
om bara jag själv 
har tillräckligt med mod.

Jag har gått och grävt
i mina minnen
och jag har planterat nya stigar
för att få hålla fast i
allt det vackra som livet ger
var och en.

Men - ibland glömmer jag 
vem jag egentiligen är -
med mitt inre.
Då får jag hoppa av - och stanna
för att korrigera mina drömmar.

Uusi aamu

Bella "The Dog"


Kun lahjana saapuu

aina uusi aamu

käärittynä levon jälkeisiin lupauksiin,

huokauksiin ja kevyisiin kuiskauksiin.

Ennenkuin avasin silmäni

oli koko elämäni jo avautunut eteeni

- ja minä siinä -

isojen tyynyjeni kätkössä alasti

peiton alla kurkoittelin kevyin venytyksin

sormenpäillä satuja..

Mikä onni minulla

astua uuteen aamuun,

kun tuo tuttu kostea nenänpää 

jakelee minulle joka aamuiset

sydämelliset suukkonsa.

En tulisi toimeen ilman.

En olisi yhtä hyvä ihminen

ilman tuota suurta tekoa

niin pieneltä koiraltani.

On uusi aamu

 kasvoni ovat kaartununeet hymyyn.

Hymyllä on yhteys sydämeen.

Yritän rakastaa tätäkin päivää

kuten koirani minua 

joka aamu - ja joka päivä.

Ruma runo

Raskaan viikon päätteeksi

ravistelen itseäni kuin porkkanaa

raastaen siitä raastinraudalla

edes hetkelliseksi iloksi

pienen - ruman runon.

Maanantaina:

Juoksen koko päivän

ja teen parhaani, mutta

en koe riittäväni.

Kohtaan huonoa, rasittavaa käytöstä

jo ensimmäisen työtuntini aikana

ja päivän päättyessä harmaa lista

painaa taskussani.

Tiistaina:

Tukiopetusta tarvitsevista vain puolet paikalla.

Jälki-istuntolaisia huolettavana.

Rakkaassa luokassa - raikasta ilmaa.

Pääsemme yhteisesti kiinni hyvään.

Käytävällä haasteita.

Kopiokone ei toimi.

Tiedottaminen ontuu.

Poikien wc:n ovi on taas lukittu!

Kirosanoja lentelee ylitseni.

Aulan ikkuna on taas töhritty!

Miksi olen jo näin väsynyt?

Keskiviikkona:

Yritän parhaani - en riitä

en saa yksin aikaiseksi toivottua muutosta

jokaisen aikuisen kun tulisi edes soutaa.

Miksi ajattelen asioista niin toisin?

Miksi kolmas aikuinen irtisanoutui

ja moni etsii toisenlaisia ulospääsyteitä?!

Miksi kukaan ei auta meitä -

auttamaan oppilaitamme - jotka

haluavat oppia ja kasvaa ja uskoa hyvään?

Miksi minut imetään kuiviin?

Torstaina:

 Taas nautin hetkellisesti tunnelmasta

joka kumpuaa luokassa.

Mutta aulassa poika sylkee ja huutaa

koulunkäyntiavustajalle.

Myöhemmin päivällä samassa aulassa

kaksi aikuista pohtii "ettei jaksa enää".

Minä suren suuresti tätä kaikkea.

Kotona en jaksa muuta kun nukkua

koirani vieressä.

Perjantaina:

Olen kärttyinen ja väsynyt.

Juoksen koko päivän 

mutta jäljessä kaikesta ja kokoajan.

Käyn avaamassa oven.

Luokassani seitsemän kutsumatonta

yksi käy päälle kolme karkaa ikkunasta!

Viimeisillä tunneilla paljon huonoa käyttäytymistä.

Päivän pelastus - koulun draama ryhmän harjoitus.

Illalla istun kotonani hiljaisuudessa

tyhjänä ja yksin kuin porkkana.

Loput tiedättekin jo..

Sivuhenkilönä hilepallossa

Kuva: Tibu Borgstén

Kaiken niin kauniin ympäröimänä

- kuin hilepallossa -

osa meistä kulkee yksinänsä

kuin sivuhenkilöinä omaa polkuaan 

oman elämänsä kiertokulussa

vailla toisen ihmisen kosketusta,

hyväksyntää ja hellää läsnäoloa.

Kaiken niin kauniin ja elävän keskellä

- kuin hilepallossa -

tavoittelemme jokainen vain yhtä

ja samaa

kuin lasimurskaisen vuoren takaa 

pilvenhattaroita kurkoitellessamme

tai sukeltaessamme omaan tuoksuvaan

sänkyymme päivän päätteeksi.

Mutta lahjoista suurin

ehkäpä kauneinkin -

olemme jokainen "itse" 

vailla parasta ennen päiväystä

kunhan vaan itse sen oivallamme.

Ottamalla vastaan - tulemalla vastaan

ja jatkamalla tuota luonnon kiertokulkua -

olemalla toisillemme kaunis

ja enemmänkin - kuin

"hilepallossa"

oleva ja elävä.

Etten valuisi hukkaan

Kuva: Tibu Borgstén


Eikö jokaisella meillä

ole takanaan ihminen,

joka kerran ilmestyi eteen tyhjästä

 lupaa pyytämättään

tuo sama - joka myöhemmin 

hävitti kaiken kauniin lähdettyään

ehkä tyhmyyttään -

tai vielä pahempaa - tietämättömänä

mitä elämä hänelle siinä ojenteli. 

Eikö jokaisella meillä

sama epävarmuus tulevasta - vaan

silti sitkeästi tekojen ja luottamuksen kautta

rakennamme toisillemme hyvää ja kestävää,

emmekä aseta liian suuria paineita

vaan vaalimme hellästi toisiamme

ja keskitymme hyvään kaiken hälinän

ja egoilun keskellä.

Minä valun yli

kun ajattelenkin - mitä rakkauden tuhlausta

sinä eteeni luvatta astunut mies

heitit pois!

Minä valun yli niin,

että käperryn toisen hellään syliin

etten hajoaisi  - ja valuisi enään
kertaakaan itseltäni hukkaan.

Kuva: Tibu Borgstén

tiina.borgsten@hotmail.fi

Lumienkeli pihalla

10.11.2016 / Liikuntatunnilla.

Kun muut puhelevat mustia

tai piirtelevät elämäänsä reikiä,

minä luistelen mielummin muualla

kuin lapsi

kilvan tuulen kanssa ja 

pyydystelen lumihiutaleita.

Niin olen välillä väsynyt

aikuisuudesta - joka esitetään mustavalkoisena,

jotta mielummin jätän vakavuudet narikkaan

ja irroittelen joka askeleellani jonkinmoista iloa.

Vaan eipä sekään helppoa ole - ei.

On taitolaji nääs.

Mutta halpaa lystiä löytyy kyllä jokaiselle,

kunhan viitsii olla hieman kekselijäs.

Säästyypi ainakin ryppyvoiteen ostot

ja iltaisin voi vaikka vaan istua ja ihailla

kun oma lumienkeli iskee silmää pihalla.  

Isälle

Isäni ääni puhelimessa 

kuin pehmeästi laskeutuvaa auringonpaistetta

joka täyttää minut varpaista alkaen

 hiuksien päätyyn asti

lämmöllä ja valolla.

Isä - on mies, joka osaa kysyä

oikeat kysymykset sekä pistää asiat

tarvittaessa sisälläni paikoilleen.

Sillä tunteehan tuo oman tyttönsä

kaikkineen - vikoinensa.

Isä - on se, joka osaa aina rakastaa

hiljaa ja vahvasti, sanoitta

sillä tietää miten suuresti tunteva 

olento olen.

Hän ymmärtää haurauteni ja vimmani

puolustautua paikoin kovastikkin.

Isä - ei ole siis kuka tahansa ihminen

vaan isojen unelmien opettaja

ja edelläni kulkija.

Kukkuluuruu Isälle - 
Isänpäivänä!

Hetki

Kapeneva tie (Tammisaareen)

kuin pitkä sisäinen matka

jonka päässä odottavat aina minua

ja niin sanatta vastaanottavat nuo

niin rakastamani kaislat.

Tällä kertaa

jää kiilsi jo kirkkaana valon osuttaessa 

kuin sormenpäillä minuakin kosketellen.

Mutta joutsenet nousivat lentoon

vasta

kuin odottaen saapumistani ja lupaa

lähteä taas kauas pois.

Pysähdyin

halailin ja hengitin jokaista

rantaviivaa - hiljaisesti

tietämättäni miten suuresti minua jossakin

joku ehkä myös hieman rakasti -

kuten minä niin suuresti

tätä hiljaisuuden hetkeä 
kaislikossa.

BOKKALASET 2016/ Poetry Slam

BOKKALASET - on stage 11.11. in Ekenäs


SM Poetry Slam 2016 at hotel Sea Front 11.11.2016.

Little Lemon Tree

I want to be

like flowers and butterflies

who don´t have a need to cry

- like me -

sometimes when the night breaks

and when all my dreams rains down

- from heaven -

like chocolate mealting on my bare feets..

That´s when

that´s exactly when i sitt down

on ice instead of drawing on it

or skating away

from all the heartbreaks

that keeps coming

over and over again

to my front door.

Hay You!

Exactly You!

Wouldn´t You want to be

so much more than

just this?

Wouldn´t You want to try to reatch

higher up - and all the way

up to the sky?

I want to reatch

and simply become

one happy little lemon tree

and not just be this

in a stream of life

where we all just fly around

in circles without any destination.

I want to be

like flowers and butterflies

without having to fall down

on my knees over and over again.

I want to be

- a happy little lemon tree -

eaven in the middle of the night

in the snow. 



Avajaiset/ Öppningen/ Opening 7.11.2016

Kiitos/ Tack/ Thank You

Foto: Heikki Tuominen 2014

KIITOS/TACK/ THANK YOU 

15.500 lukijamäärä ohitettu !

tiina.borgsten@hotmail.fi

Salvatore in silenzio

Padre nostro

chesei nei cieli

vi ringrazio moltecose

ma

non ha ascoltato e pie gato

la tua volonta

guando

porta ancora 

gli uomini di etilence

che non hanno

ju mondo che potessero camminare

con me.

Piegare in corso

la tua volonta

ma

non ha avuto gia salvatu

abbastanza latte.

Son grato per

tutte le benediziomi

ma

devo asciugare

prima che guale uno mi na

colpito e mi ha portare?

Un padre che

sei nei cieli

perche si consente

ad altri di giocare

con me?

Vi chiedo guesto

perche mi aspetto una risosta da vi.

Solo avete una domanda

la risposta corretta.

Uusi näyttelyni pystytetty

Pink, red and gray

I can hear

You.

I can feel

You - and

I can smell

You - in my dreams.

I can see and hear

that love is mostly 

written in pink ore red.

But You are 

written and drawn

with gray.

And I can just sit

and watch You

feeling at the same time

that I never loved

- grey -

the way I do 
while I´m watching you.

I know

that the summer has gone.

But my toes are so warm

when they can play

like children with yours.

And I don´t care

if love is pink, red ore gray,

but I do care when I feel

I never been so close

to anybody - than to you.

Even when everything is

taking just gray shapes,

within gray words

and so gray 

actions.