Kuva: Tibu Borgstén
Sanokoot muut mitä haluavat
tästä sisäisestä matkastani,
mutta minä otan tämän lahjana vastaan
ja pyrin kuorimaan kuoreni auki
ja valuttamaan kuonani
sen mukana..
Minun on päästävä nyt irti!
Päästävä hiljaisuuden syliin
tuttuun metsääni.
Mökille.
Sinne minä menen.
Siellä minä kuorin itseni aukinaiseksi
ja kauniiksi.
Ja kun tulen takaisin sieltä
annan kaikkeni
annan ihmisten nokkia,
kuten heidän on tapana.
Minä uskon voittavani
tämän ikuisen taistelun maanpäällä,
siitä mikä on kaunista
ja mikä on hyvää.
Mikä kantaa ja mikä ei.
Ehkä se on hulluutta.
Mutta se on myös hyvin vahvaa
uskollisuutta ja uskoa.
Siksi minä haluan tanssia silmät sidottuna
sisäisen tanssini.
Minä tanssin sen itselleni
enkä varpaan verran kenellekään
muulle.
