Ajatukseni ovat kääntyneet

Kuva: Tibu Borgstén

Ajatukseni ovat kääntyneet

ja muuttuneet

askeleeni ovat pehmentyneet

ja sanani niiden myötä.

Jokin hyvä sisälläni

on juossut läpi esteet.

Mistä ilmestyi tämä jano

turkoosiin väriin

joka viestii että olen saapunut

perille asti?

Kenen ojentamina ovat

pienissä hetkissä piiloutuneet

viestintuojat asetettu polulleni?

Aina vaan elämä voittaa

tarinat ja teatterit -

yllätyksellisyydellään 

ja monikerroksellisuudellaan.

Pitkänkin elämän hyvyys

ei ole kestävää

jollei ole nöyryyttä 

ottaa jokaista päivää vastaan

sellaisena kuin se annetaan

tai tulee vastaan.

I ask myself

Photo: Tibu Borgstén

I sit with this unknown

suffering

as if it would be a person

who has followed my steps

for a while.

A while - I trusted it.

I let it be, and then one day 

and tried to touch it 

to find out if it was real

ore just one of "Those Things"

that happens and then 

ooze away.

This one doesn´t.

It sits right beside me 

not lightly like all the spirits

who are dancing around in the room.

No this one is like a flint

who has decided to follow me

to the end of  my time.

And I ask myself..

What is the lesson here?

Haven´t I suffered enough
or been good enough?

Maybe..
Maybe it will ooze away or
cleanses like a stain away
from my heart, 
when its lesson is done.

Until then

I sit with this suffering
carrying it around
as if it would be a person
friendly but unknown,
wrapped up into my chest
at this cold times
cold days
and cold hours.

Yli/ över/ over 30.000!

Kiitos/ Tack/ Thank You

yli/ över/ over

30.000

blogi lukukertaa/ blog läsegångar/ blog readings

nyt/ nu/ now!

Kiitos, Tack and Thank You

Kiitos, Tack and Thank You

blogini lukijoille siitäkin että olette ottaneet yhteyttä

kysyäksenne miksi en ole kirjoitellut pitkään aikaan?

Joskus kun läheinen ihminen poistuu keskuudesta

sitä tarvitsee kaiken ajan itselleen.

Näin on käynyt.

Toivotan silti Sydämellistä Joulua

sekä hyvin Onnellista Uutta Vuotta.

Tehkäämme kaikki pieniä ihmeitä sekä

hyviä tekoja toisillemme...

Tibu Borgstén

21.12.2017

Bedroom

Photo: Tibu Borgstén

I feel like wanting to write to you

without words to pick 

from the streets that I´m walking on.

But to move very carefully with

my so empty hands

something out of my heart.

I feel like wanting just to sleep

for days, months and years

in your dark bedroom.

Like a northern animal

I feel like home there

smelling at the fragrance 

of your clean and fresh sheets.

I´m falling to winter torpor

stretching out my little bare toes

after planting few of my dreams

under the snow and the wisdoms

we hardly can hear,

like when the wind blows by

by saying;

I love You -

I really do.  

Paljasjalkainen rääkäle

Kuva: Tibu Borgstén


Olo kuin - koppakuoriaisella

roihuavaa ilmaa 

kuin sokaisevaa hiekkaa

pyörii kantapäistä ylös -

ja ilmaan, kaikkialle

liehuavan leninkini

turkoisuuden ali ja yli

ja lävistäen sydämeni.

Minä olen pieni

rääkälekkö -

siitä päivästä lähtien

kun isäni allekirjoitti

noitamaisen virren,

jonka mukaan akka

nyt tanssittaa koko sukua

julmin kuuluvin naurahduksin

jotka kaikuvat kauas

kylmiä kallioita pitkin

aina isäni lammikolle asti

myrkyttäen sen.

Minä seison

varpaat mustassa mullassa

ja annan tästä päivästä alkaen

hiukseni kasvaa - 

vaikka maailman äärin asti.

Minä voin tyytyä osaani

laulella rääkäleenäkin

siitä mikä on kaunista

mikä on oikeudenmukaista

ja muistuttaa pieniä ja suuria -

siitä mikä elämässä on tärkeintä!

Se jokin -

jotta ei se julminkaan olento

voi sinulta varastaa.

Se jokin - joka kantaa 
ja joka antaa toivoa

kuin rovion keskeltä nousevaa
elämänlankaa kerättäväksi
 jäisiinkin sormenpäihin
ja sirpaleina olevaan sydämeesi.

Ethän sinäkään luovuta!?
Sillä sisäinen side
jota rakkaudeksi kutsutaan
 kantaa, kannattelee ja voittaa

- pahansuopaisuudet -

kunhan jaksat vielä uskoa,

ja kuunnella sydäntäsi..

sinä paljasjalkainen olento

kuten minäkin -
paljasjalkainen rääkäle. 

Runo-cd sai hyvää palautetta!

HELSINGIN KIRJAMESSUILTA tuli hyvää palautetta!

Helsingin Kirjamessu TARJOUS!

Tibu Borgstén/ RUNOKÄÄRYLEITÄ runo-CD

20.10.2017 painosta tulleet runo-CD:t myynnissä 

Helsingin Kirjamessuilla (osasto: 6mm7O).
RUNOKÄÄRYLEITÄ - cd:ssä kymmenen suomekielistä runoani.
OSKRIVNA ORD - cd: sisältää kymmenen ruotsinkielistä runoani.
Molemmissa yleisön toiverunojani "keikoilta"...

Myynnissä 100 kpl erä TARJOUSHINTAAN 10:- euroa/kpl (norm: 20:-) 

Vain tämä ensimmäinen painos tällä hintaan!

Sähköpostini kautta voit haluttaessasi ostaa myös - (esimerkiksi joululahjaksi)

Och samma på svenska :)

Tibu Borgstén/ OSKRIVNA ORD dikt-CD.

Runollisin kirjamessu terveisin: 

tiina.borgsten@hotmail.fi

Tiedäthän sen tunteen?

Kuva: Tibu Borgstén

Tiedäthän

sen tunteen - kun jokin hetki

piirtyy sydämeen..

Kun pieni ihminen

katselee sinua ensikerran.

Kun pitkä odotuksesi palkitaan

ja sipuliin on ilmestynyt

lehtivihreää

josta ammennat taas voimaa

jatkaaksesi - jaksaaksesi.

Tiedäthän 

toki tuon tunteen

joka tuntuu sydämessäsi.

Kun ero raapii tapetit seiniltä.

Kun joku lyö valheella

arjen mustaksi.

Tai kun joku luovuttaa,

lähtee, kuolee pois.

Silloin 

jokainen hengenveto

tuntuu erilaiselta.

Silloin 

jokin oleellinen meissä

hapuilee..

Tiedäthän

sen tunteen - kun tunnet 

että palaat vielä takaisin

itseesi.

Et samana 

vaan tuon särön verran
kauniinpana.

Tiedäthän sen.

Sano - että tiedät,
jotta voin nukkua yöni
sinussa

jatkaakseni viereltäsi matkaani

ja uskaltaen taas elää.

Tiedäthän -
tiedäthän tämän tunteen
jota kannan nyt sydämessäni?

  

DET

Foto: Tibu Borgstén

Jag ser inte

havet

som du så älskade.

Men jag hör

på tystnaden

där du cirklar.

Jag går

utan att veta vart,

jag går 

runt med minnen

av dej.

Jag mins den natten

då du lämnade mig

med gröna och röda slickepinnar

under min kudde.

Och jag mins

hur jag fått dela med dig stunder

som doftat till fisk.

Du om någon

lärt mig att ta fatt

i stunden - 

det vackra i livet.

Det - 

som sitter framför näsan på alla

i sekunder

som fjärilarna och trollsländorna

sjungande

på min tå.

Minä katselen kiviä

Kuva: Tibu Borgstén

Minä katselen kiviä.

Minä kuuntelen

kuin odottaen - että

ne puhuisivat ja kertoisivat miksi

osa minusta on pysähtynyt?

Minä kuljeskelen pysähdyksissäni

pehmeän kosteassa sumussa

joka syleilee ihoani kuin lasta

jolta on pudonnut vaatteet

jotka ovat lentäneet 
tuulen mukana

aina taivaaseen asti.

Ja sinne on myös osa minusta

huomaamattani lentänyt.

Kertoisiko joku

kasvanko takaisin - omaan mittaani

tämänkin surun jälkeen?

Onko mahdollista, että

minusta tulisi vielä joskus
yhtä kaunis ja rohkea,

vai kuihdunko jo pois?

Sillä näen ympärilläni hymyn kukkia

mutta olen kadottanut oman taitoni -

hymyillä.

Minä katselen kiviä.

Minä katselen niitä.

Minä odotan, 

minä odottelen
että ne puhuisivat

minulle. 

MANUS 35/2017

Yhdeksäs peräkkäinen vuosi kun NYLANDS LITTERATURFÖRENING

julkaisee vuosijukaisussaan muutaman runoni.

Det är den nionde år i sträck som NYLANDS LITTERATURFÖRENING

har publicerat ett par av mina dikter i sin årliga tidskrift.

Ninth year in a row when NYLANDS LITTERATURFÖRENING

release some of my poems in their publication of the year.

Kiitos/Tack/Thank You

Kuva/ Foto/ Photo: Tibu Borgstén

Melkein 29.000 lukukertaa.

Nästan 29.000 läsegångar.

Almost 29.00 readings.

Kiitos/ Tack/ Thank You!

tiina.borgsten@hotmail.fi

Am I only dreaming?

Photo: Tibu Borgstén

You came

before the sun went down

without any kisses to share

but blowing some circuls

with the smell of the cigar

like a restless little boy

once again on my front door.

You knew - like I knew

were we were heading.

So many wonderful things

about us two

keeps glue us together

like it ore not.

I try to be positive

you try to be the hard one.

You tell me to take off

my nightdress before we go.

I change my favorite blouse of roses

to a T-shirt you like.

And when I drive you

where you want to go

I remember some wise words

of my daughters.

A´m I only dreaming?

May it only be

Photo: Tibu Borgstén

May it only be

the way 

that the winds whisper.

When the trees leaves

so lightly their beautiful dress

like fairystories from the summer

that will for ever be written

into my heart.

May it only be

the way you wanted.

Let your footprints

rinse into the salty sea 

and may your soul find the wings

hopefully

to continue your journey.

May my hair

dance along life

reminding me of you

and that I always will be

your little girl.

I´m

Photo: Tibu Borgstén


My fingertips are empty

and my very own voice is blowing somewhere

in the winds

meanwhile my soul is muffling

me around and away from

all the sorrow that surrounds

me.

My steps are written

on the ground of the forrest

where the October leaves

leave their colors on the

bare rocks

that reminds me of

times that has passed.

I´m here

without words.

I´m still.

I´m whaiting

for my soul to dance back

into my heart
again.

Today I feel

Photo: Tibu Borgstén

Today I feel like

autumn -

like a tree standing naked

with my eyes shot

praising the summertime I had

and praying 

for it to come again

one day.

Today I feel like

a big storm is on its way -

and that one of my oldest

and most meaningful

branches -

is falling down to break

something into pieces.

Today I feel like

standing out somewhere

without feeling my roots

but still some blackbirds

and dragonflies -

are finding their ways to me.

Here I stand

while they are flying around

in the heaven of earth
just for the last time
before they go and leave
me alone 
in my new days 
dressed in silence.

Churri

Photo: Tibu Borgstén (Sicily in April 2017)

So alike people - some animals

can write themselves into your heart.

Like when I was walking in Taormina

the beautiful town of Sicily

I noticed suddenly a figure 

who was sitting in the sun by the sunlight

and watching my steps.

So alike an old man with 
actions so full of charm
Churri invited me to come closer
waiving his tail on the street gates
testing his manly manners 
so intelligent on me.

Oh boy was I happy
to meat this fellow
who gave me kisses 
in the middle of streets
and looked into my eyes
as we were meant to meet
and meant to be together
for ever!

Oh Churri
your soul danced with mine
under the sun a while.
And I know - you knew
that you made me happy
and that you wrote your name
once again
in somebody´s hearth.

Då sorgen kommer

Foto: Tibu Borgstén

När man fått leva

mitt i ett mångfärgat, 

rikt, och riktigt liv,

må hända 

att oväntat kommer

den så svartta sorgen.

Den kommer

med tunga bagage och steg

in i ens rum - och in i 

ens hjärta.

Då går dagarna - timme

för timme,

och veckorna - dag

för dag.

Då går en

runtomkrig - utan att känna

igen sig själva

och må hända

att man går och gråter i ett år

klädd i grått och svart.

Som ett vilset barn

går en mitt i det vanliga

bärande på ens smärtsamma sorg

och ens hjärta 

som är i tusentals skärvor.

Men när natten kommer

vaggar stjärnhimlen en

och blåser bort 

allt det obetydelsefulla

från ens hår.

Så livet aldrig mer

blir som den varit -

men  dock blir den

god och skön

en vacker dag igen.

Menetyksen keskiössä

Kuva: Tibu Borgstén

Puhelin soi.

Vastasin - kuuntelin

ymmärsin - vaikka en ymmärtänytkään

vielä suurta menetystäni.

Tein asioita hassusti

väärinpäin

toistellen - unohdellen

shokkiin kuorrutetuin askelin

taapertelin arjessani.

Katsoin ohimennen - vahingossa 

aamulla peiliin - ja pelästyin!

Sielunipeilit olivat kuin räjäytettynä!

Miten selviän tästä surusta

ylitse - elämään.

Kuin unessa kävelin ulkona

haparoiden - maata allani tuntematta.

Lintuaurat kirkuivat minulle taivaalta

muutoin kuljin kuin kuuro

kuulematta nimeäni.

Sitten tuli hetki

jolloin sielusi lämpö ilmestyi

ja tiesin 

että olisit yhä elämässäni,

joten en voisi haurastua vielä -

vaan katsoa uuteen horisonttiin

hiljaisuudessa - ja vahvistua

yhä päivä päivältä. 

Borgstén & Ahonen

Harjoituskuva  Taiteiden yö harjoituksista.

Härligt, härligt - härligt!

Foto: Tibu Borgstén

Härligt, härligt - härligt

att få gå lugnt

bland färgrika, glada springade fötter

att få andas in

bland ivriga, energifulla barn.

Härligt, härligt - härligt

att stå mitt i

klassen med ungar av varje slag

och att se och höra

på varje individ.

Härligt, härligt - härligt

att senare ta sig en tupplur

och ligga i tystnaden med regndropparna

som dansar 

och påminner om ens lyckliga barndom.

28.000!

Photo: Tibu Borgstén

Nyt/ nu/ now
yli/ över/ over

28.000

lukukertaa/ läsegångar/ readings
Kiitos/ Tack/ Thank You (!)

Kevin Stewart interviews ...

https://www.youtube.com/watch?v=p6qCcumnhUI

Runojani Taiteiden Yönä 2017 mm:

http://www.helsinginjuhlaviikot.fi/taiteidenyo/ohjelma/ihanat-naiset-sydansavelin/

Hiljaiset Tanssit - matkan päättäminen

Kuva: Tibu Borgstén

Maljan me nostimme yhdessä
toisillemme sekä hienolle kokemuksellemme,
matkalle - jonka jokainen oli kokenut
omalla tavallaan ja itsessään.

Minä kuuntelin korvat suurina
miten muut sanoittivat kokemuksiaan.
Minä janosin suorastaan tietoa
tätä kaikkea enemmän saatavaksi..

Hiljaiset Tanssit näyttämökuvaa purettiin
kuin purjeita merellä - liukuivat sen osat
ja rakenteet omiin kasoihinsa ja laatikkoihin.
Kaikkea siirrettiin paikoilleen kunnioituksella
ehkä myös hieman hyvästellen?

Gallerian ovi lukittiin.
Pieni seurue jatkoi matkaansa yhdessä
vielä kynttiläillalliselle.
Ilmassa hengitti rakkaus taiteeseen
ja osalla suuret haaveet.

Minä tunsin suurta onnea
mutta miksi?
Minä oivalsin että sanat
olivat vieneet ja herätelleet minua
sekä sisäistä tanssiani enemmän kuin musiikki.
Olen ehkä oikealla polulla - kun
kirjoitan?

Hiljaiset Tanssit - matkan osa XI

Kuva: Tibu Borgstén

Loppuuko kaikki hyvä aikanaan?

Minä hengitin hetken itsekseni

sitten raotin silmäni.

Tuuli suorastaan syleili minua

kun Gallerian ovi avautui.

Ulkona olevat hymyilivät.

Suorastaan huokailivat helpotuksesta

puolestani.

Minä en tiennyt miksi...

Minä kokosin itseni 

pala palalta samaksi itsekseni

mitä olin ollut ennen..

Olo oli kuin olisin käynyt kuussa.

Minä irrotin luurit irti tukastani

kiitin yleisöä ja vaihdoin muutaman sanan.

Sitten jatkoin matkaani

kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan

kahvilaan.

Minä istuin ja olin.

Minulla oli lämmin olo

hieman tyhjäkin.

Päätin lähteä kotiin

mutta sitä ennen haluan nähdä

kuinka minun jälkeeni esiintyvä

tanssii.

Näin 

että hänkin oli jättänyt kuorensa

Gallerian ulkopuolelle.

Miten kaunista - ajattelin.

Hiljaiset Tanssit - matkan osa X

Kuva: Tibu Borgstén

Musiikki tulvi sisälleni

ja sai minut unohtamaan itseni.

Minun oli helppo olla

oli helppoa antautua sen vietäväksi.

Mielikuvat, tunteet ja keho

kuin yhtä suurta tarinaa.

Taas hävisi aika

ja välillä tuli seinät vastaan

mutta ilman kolhuja.

Minä antauduin.

Minä uin

siinä luovassa tilassa.

Minä hengitin sisälleni 

sellaista virtaa  - ettei sitä kaikkialta löydy.

Vapaana ihminen on suurempi

kuin mitä muuten onkaan.

Minulla oli mustat varsikäsineet

jotka estivät sormieni ihon hengittämisen

siksi poskilleni nousi punahkoa

jonka tunsin.

Kuka se oli ja mistä syystä

joka piirsi suuren sydämen 

ja kirjoitti nimesi ilmaan..

Minäkö?

Minä nautin jokaisesta hetkestäni

jolloin sain tanssia 

sielun syvyyksistäni asti.

Hiljaiset Tanssit - matkan osa VIIII

Kuva: Tibu Borgstén

Vaihdoin vaatteet lennossa

peitin haavoittavuuteni mustalla

luomikynällä.

Piirsin oksan, jossa kaksi lehteä

ehkä jonkin uuden alun 

toiveesta.

Laitoin jalkaani sinun antamat kengät

jotta olisit lähelläni

vaikka et sitä tietystikkään ole.

Mutta minä lähdin nyt kohti uutta.

Suuta kuivasi niin

piti ostaa puolukkapunajuurijuomaa

sitten astelin Gallerian läheisyyteen.

Edellinen tanssija tanssi

kauniisti ja sulavasti sekä rehellisesti.

Siitä tuli hyvä olo

ja sisälläni kehräsin kuin kissa.

Minä revin tukkaani

sinne - tänne

kun kiinnitin kuulokkeet.

Minä olin valmis

mutta toki hieman kaikesta jännittynyt.

Minä astuin tyhjään huoneeseen

jossa edellisen lämpö vielä asui..

Minä hengitin lämmintä

ihmiseltä tuoksuvaa ilmaa sisälleni

ja odotin musiikin alkua.