Unelmia lierihatussa

Kuva: Google

U N E L M I A   L I E R I H A T U S S A

Kikatellen otti vastaan

lierihatun 
tummanpunaisien ruusujen kera.

Niin kauniina vielä tuolloin

piti itseään 
ja muisti nimet ja kasvot.

Iloisena tyttönä

vanhan naisen kehossa

kulki monet vuodet raparperimaalla

lierihattu päässään, kumisaappaat jaloissaan.

Puuhasteli, unelmoi ja nautti.

Unelmoi loputtomasta ajasta 

puutarhan laittamisesta

lukemisesta, ja

miehensä kanssa eläkepäivien vietosta.

Vaan tuli päivä

jolloin kesken päiväunien tuuli
varasti muistot,

nimet ja tutut kasvot täysin.

Lierihattu päässä tuli 
muutto.

Vuodet vierivät

aina 55-vuotis hääpäivään asti.
Saman talon eri osastolla

yksinäinen mies - unelmoi Ihanaisestaan.
Hänen tietämättään kantoivat miehet häntä
kunniatuolissa.
Tuota hentoa olentoa aamutossuissaan
tummanpunaisessa aamutakissaan ja
lierihatussaan ilmestyväksi
miehelleen.

"Älkää vaan tiputtako minua"!,
kaikui rapussa, mutta sen jälkeen 
juotiin kakkukahvit, ja

he katselivat toisiaan syvästi silmiin.
Suurta rakkautta sydämessään tuntien.

Rullatuolissa molemmat arvokkaina istuen,

toisella unelmien lierihattu päässään.

Eikä siinä sanoja tarvittu
vaan hiljaisuus ympärillä kääri heidät
pehmeästi yhteiseen onneen.

Kuin vanha puu matkan varrella

Kuva: Tibu Borgstén

Paljon on matkamme varrella

opittavaa, nähtävää ja koettavaa.

Omilla jaloilla kulkemista, seisomista,

kaatumista sekä nousemista.

Oppimista rakastamaan aidosti.

Vaan opimmeko?

Oppimista antamaan anteeksi.

Vaan opimmeko?

Oppimista joustamaan - avartumaan,

Vaan opimmeko tuotakaan tarpeeksi?

Elämä muovailee meitä jokaista.

Kuten ilma, tuli, vesi ja maa

kulkee elämänvirta tuulen lailla hiljaa

vierellämme, 
tuuppien jokaista sen verran

oikeaan suuntaan,

kun olemme rohjenneet sille
antautumaan.

Paljon on matkamme varrella

opittavaa, nähtävää ja koettavaa.

Olisi myöskin oivallettavaa,
sillä järkeilemällä pyörimme vain 

kaiken pinnalla - samaa kehää toistaen
sukupolvista - sukupuihin asti.

Silti, kuin vanha puu

kauneimmillamme,

juuret väkevästi maassa

aistit auki taivahalle asti,

vuosirenkaiden muokkamana

yhtään kokemusta pyyhkimättä,

vaan niistä kivunkin kautta vahvistuneena,

voimme jokainen puhjeta uuteen kukoistukseen. 

Maaliskuun runotaulut

Kuva: Tibu Borgstén

Maaliskuun runotaulut on taas toimitettu paikoilleen; kahteen kahvioon,
kolmeen kirjastoon, yhden vaateliikkeen ikkunaan sekä yhden hoitoalan vastaanottoon.

Kuva Café Ursulasta, joka on yksi Helsingin vanhimmista toiminnassa olevista kahviloista. 

Töitäni tulevaan näyttelyyn..

Kuva: Tibu Borgstén

Kiitollisuuden polulle vielä viestejä

Olen kiitollinen siitä, että ihmiset edelleen lähestyvät minua ja tuovat viestejään Kiitollisuuden polulle. Tällä viikolla käyn lisäämässä ne teokseen, sekä nostamassa muutaman paperipuun, joka teoksessa on kaatunut...kuten metsässä:)

http://www.vantaanseurakunnat.fi/fi/toiminta/vantaankosken-seurakunta/ajankohtaista-vantaankosken-seurakunnassa/yhteisollinen-kiitollisuuden-polku-teos-konttikirkkoon

Väliviivaihminen

Foto: Tibu Borgstén

V Ä L I V I I V A I H M I N E N

Aurinko paistattelee

Tellusta, 

jossa Homo duplexina tallustelemme

äärettömyyteen - ääriviivoja sekä

vastauksia etsien.

Kuin uudelleen syntyneenä

näemme pilkahduksia

heijastuksia - valosta,

joka vedessä virtaa

aina ikuisuuteen asti.

Vaan moniko meistä enää todistaa

elämän moniuloittuvuuden

tunnistaen kaikki sisinpänsä virtaukset?

Harmaan myrskyn lailla 
puskemme eteenpäin,

osaamatta odottaa tai laskeutua

tyyneyteen.

Kaiken tämän keskellä

juurrutan itseäni,

makaan maassa

hengittäen, 

aistejani avaten
aarteita löytäen.

Kaiken näkymättömän,
säilön sisälleni

arvoltaan korvaamattoman.

Kasvatan tietoisesti juuriani
aina vaan syvemmälle
itseeni.

Tulkoot minusta puu!

Kuten lasten piirustuksissa

suoraviivainen - moniviivainen

sekä väliviivainen,

jota jo olen.

Ääretön veistos

Kuva: Tibu Borgstén

Loputon on janosi

katsella - tarkastella,

rakastaa maailmaa

laskemalla ääriviivoja

näkymättömään.

Mitään murehtimatta,

pelkäämättä

astut työhuoneellesi,

kuin kirkkoon.

Missään muualla -

koko universaalissa

ei tuoksu - kuten täällä,

huumaavalta.

Täydellisen hiljaisuuden piirittämänä

sulaudut - kirkastut.

Olet pelottava - parhaimmillasi.

Vakoilevien sormiesi kautta

luot.

Olet kuin maailman ytimessä

rakentaen 

koko elämäsi ajan 

sitä yhtä;

Ääretöntä veistostasi.

Muru

Kuva: Tibu Borgstén


M U R U

Huulesi ovat  kutsuvia

sanoitta,

vaan sinä kutsut minua

Muruksi.

Muruksi, 

en tunne itseäni

muutamineen makkaroineen

roikkunevineen rintoineni.

Mutta tunnen olevani aikaisesta
naiseudestani kutsuvampi,

kauniimpi, eheämpi ja jopa

kiihkeämpi.

Kun menet

toivot että hoidan kaiken

kuten Nainen hoitaa.

Minä puolestani uneksin

että kun tulet

olisit muutakin kuin

Mies.

Mikä estää meitä katsomaan samaan suuntaan?
Näkemästä ihmistä toisissamme.

Lukemasta vuorotellen ääneen toisemme uneen.

Kirjoittamasta pihan lumeen - Rakastan Sinua.

Yrittämästä yllättää - loihtimasta kynttiläillallista.

Opettelemasta yhdessä uutta.

Heittäytymästä selällemme keskelle metsää.
Haaveilemasta suuresti - Yhdessä.

Matkustamasta - Hiljaisuuden retriittiin?

Vaan päivästä toiseen

vuosia käännellen 

kutsut minua leikkisästi, 
Muruksi.

Huokaan, katselen muualle kuulematta.
Ryhtymättä leikkiin.

Mutta sitten näen huulesi
jotka edelleen väkevästi
sanoitta - kutsuu.

Postia Tikkurilan Martoilta

Linkistä voit lukea miten Tikkurilan Martat kokivat runoiltani heidän luonaan.

http://tikkurilanmartat.blogspot.fi/

Siemenkota

Kuva: Google


S I E M E N K O T A

Kysyt vakavissasi

mitä yhteistä on siemenkodalla

ja rakkaudella?
Multa - vastaan.

Hymysi paistaa kasvoillasi
lämmittäen kuin aurinko;
Multa - tuo maa
jossa kultaa keinutellaan.

Aika - itää ja juurtua.

Vesi - virtaava yhteys
joka pysyy kirkkaana.
ja puhtaana.

Valo - kyky nähdä,
tarttua toisessa aina hyvään.

Aikaa - kurkottautua, kasvaa yhteen.

Lämpö - ilman yhteistä
värikästä kukintaa,
ei ole rakkautta.

Aikaa - kuihtua rauhanomaisesti.

Rakastatko vielä?
Rakastan.

Hangella

Kuva: Tibu Borgstén


H A N G E L L A


Tasaisin pitkin liukuvin liikkein
mies ponnistelee yksinään
itsensä hiihtäen hielle.

Jokainen ponkaisu tuntuu
kehossa ja sydämessä.
Jokaisella niistä nousee mieleen
ja huulille tahtomattakin;
muru, muru ja muru.

Tuttu reitti metsien ja järven yli
pitää miestä kartalla,
vaikka sydän on syvästi hukassa -
eksynyt polulta.
Muru - saa mielen kuohumaan,
sydämen sykkimään epätasaisesti,
sekä maagisen voiman
joka ponkaisulle.

Hanget hohtavat kirkkaina
sinitiaiset iloitsevat ranta pajuissa,
 vaan mitä tekeekään ikääntyvä mies
seuraavaksi?

Huokaa syvään ja istahtaa.
Katselee tuttua maisemaa ja
tunnustelee lunta käsillään
kuin tarkastaakseen, että on
- missä on.
Niin on mies ihastuksensa huumasta
huumaantunut.

Juo termospullosta kahvin
ottaa repusta reissumiehen
ja haaveilee siitä naisesta.
Muru, muru, muru
maistuu huulilla vadelmahillolle
tässä ja nyt - jäällä.

Sydämen tahti tasaantuu.
Mies kohottaa katseensa taivaalle.
Unelmoi koko kehollaan; 
kun vielä saisin - edes murusen
naista omakseni,
niin olisin niin onnellinen mies.

Runoilua Metelle

ASENNE

Lasten silmin katselen

ympäri juoksentelevia aikuisia.

Eikö heistä kaikista pitänytkään tulla

Peppejä ja Peikkoja, jotka eläisivät

lentävien lettujen ja onnen arjessa?

Maailma on kaunis paikka,

jossa jokaiselle löytyy ystäviä.

Riittää kun pysähdymme ja

käännämme kasvomme

kohti valoa - iloa.

Sillä onni koostuu

kiitollisuudesta,

joka asuu

 sydämessä

 ******

 ****

 **

 *

Luokallani on oppilas nimeltään Mette. Hänellä on mukava tapa tuoda opetuksen keskiöön omia ideoitaan, joita pyrin luonnollisesti ottamaan huomioon. Lupasin kirjoittaa vastapalveluksi runon, jos tuo minulle 8-12 sanaa. Sanat tulivat ja olivat: Mette, ilo, onni, kiitos, ystävä, maailma, luottamus, valo, musiikki, jooga, hiljaisuus, innostus, asenne, peikko ja Peppi. Tässä lunastin nyt

lupaukseni Metelle, ja kiitos sinulle kaikesta.

Mies pohjoisesta.

Jostakin pohjoisesta

kantautuu yömyöhäinen viesti.

Siinä yksinäinen mies valvoo

miltei ulvoo suden lailla.

Sydänkaarista lähtevät liikkeelle

sanoina hänen kaukaiset unelmansa.

Taivas on jo tumma,

mutta yö on tähtiä täynnä.

Maankamara kimmeltää kuun valossa, jossa

pakkanen jo nauraa natisten joka askeleella.

Mies valvoo tuupertumatta tulipesää.

Villasukat jaloissaan istuu jakkaralla,

seuraten tulen leikkisää liekkiä.

Unelmoi suuresti jo kesästä.

Uudestaan ja uudestaan

piirtelee mieleensä kuvaa

kesämekossaan tanssivasta

naisestaan.

Kun suden lailla - kulkee aina 

talvisen pohjoisen kautta

keväiseen etelään.

Huutaen ja piirtäen kaipuunsa

ja ikävänsä jokaiselle oksalle, 

josta versoo vuosi toisensa jälkeen 

elämän kestävää rakkautta. 

Työpajastani aikuisten kanssa..

Kuva: Tibu Borgstén

On aina ilo seurata kun me aikuisetkin luomme jotakin luovaa.

Tuolloin usein istumme välillä hiljaa ja välillä ilo raikaa..

Oli mukava saada kutsu vetää runo & kollaasi työpajaa.

Kiitos kaikille osaanottajille onnistuneesta yhteistyöstä. 

Työn alla..

Kiitollisuuden polku on noussut Kivistöön, joten on pian aika työstää uutta tulevaa runotaulu- näyttelyäni joka tulee olemaan Tikkurilan kirjastossa 9.3-28.3.2015. Ruskeasannan Martoille esiinnyn puolestaan 16.3 klo: 18.00. 

Kiitollisuuden Polku Kivistössä 8.2 -28.3.2015

Kuva: Tibu Borgstén

Kiitollisuuden Polku - yhteisöllinen teos

Olen tänään pystyttänyt Kiitollisuuden polku - teoksen Kivistön Konttikirkkoon. Teos kasvaa täyteen mittaansa sunnuntaina, jolloin viimeiset ihmiset saavat osallistua teokseen kirjoittamalla lapulle mistä ovat elämässään juuri nyt kiitollisia. Tähän mennessä olen saanut yhteensä noin sadaltaviideltäkymmenteltä henkilöltä vastauksen. Olen iloinen siitä, että teokseen on osallistunut kaikenikäisiä ihmisiä kolmella kielellä. Teoksen yhteistyökumppaneina ovat Vanda svenska församling sekä Vantaankosken seurakunta.

* Tänään 8.2 viimeistelin teoksen, ja lisäsin loput laput. Nyt teoksessa muutama lappu vailla kaksi-sataa...* 

Kuva: Tibu Borgstén

Olen hyvin liikuttunut siitä, miten hektisen arjenkin keskellä osa ihmisistä on kyennyt tarttumaan hetkeen, ja kirjoittamaan sydämestään asioita.  "Kiitollisuuden Polku" on toivottavasti yhteisöllinen teos, joka muistuttaa meitä siitä, että meillä jokaisella on paljon josta olla kiiitollinen.

Kuva: Tibu Borgstén

Kiitollisuus on asia, jonka kohdalle pysähdymme tässä ajassa ja kulttuurissa liian harvoin. 

Se on sääli sillä se antaa jokaiselle perspektiiviä, jonka avulla voimaantua, jos elämä

kohtelee kaltoin. Kiitollisin mielin..

Kuva: Tibu Borgstén

   http://www.vantaanseurakunnat.fi/fi/toiminta/vantaankosken-seurakunta

Vainko vanha nainen?

Ai, ettäkö niin vanha nainen jo olen

että parempi olisi -

että hiljaa jo osaisin olla?

Että sivusta katsojaksi kelpaisin

ja apulaiseksi aina tarvittaessa,

mutta muutoin pitäisi jo vauhtia

hidastaa ja naurua rajoittaa.

Ihan tosissasi sinä siinä huokailet,

ja minä kuuntelen vakavalla naamalla

vaikka mieleni tekisi kyllä nyt heittää

ainakin tuhat kärrynpyörää. 

Ai että arvostat toki tekemiäni

villasukkia ja herkkuja – kiitos.

Mutta muuten käyn hermoillesi,

koska otan asioihin aina kantaa

ja että käyn kirjastossa -

ottamassa niin turhistakin asioista

selvää.

Ihan tosissasi sinä siinä huokailet,

ja minä kuuntelen vakavalla naamalla

onnellisena siitä ettei moinen pessimisti

koskaan ole päässyt minua puraisemaan.

Vaan tässä minä olen

nuori tyttönen - vanhan naisen kehossa.

Vielä täynnä elämänjanoa ja iloa.

Tässä olen kaikkineni -

ja kohta kun tuo tuosta haihtuneen..

otan kupposen kahvia

 ja muutaman voimasanan!    

Martta

On siinä nainen,

taas metsään menossa.

Saappaat jalassa ja kori kädessä

puhtaasti taivas alla vaan  

tarkoitus voimaantua

ja vahvistua.

On siinä nainen,

aistii siellä itsekseen kaiken -

punoo sitten viisaudet yhteen

ja vahvistaa ilolla 

meidän muittenkin elämää.

Olen kuullut että vastaantulijoillekin

siis vieraille vallan aina hymyilee.

Ja hymyileekin oikein aidosti.

Miten mahtaakaan uskaltaa?

Aina näyttää tarttuvan hetkeen.

Ei vierasta, ei mutkista asioita turhaan

eikä valita turhasta.

Olen sitä sivusta sillai katsellut,

en vaan koskaan ole rohjennut kertoa

miten rohkeana ja kauniina häntä ihailen.

On siinä semmoinen nainen,

onkohan kaikki Martat samanalaisia?

Runoillen - Tikkurilan Martoissa

Kuva: Tibu Borgstén

Lämmin kiitos Tikkurilan Martoille!

.. puolestatoista tunnista, jonka sain viettää kanssanne runojen parissa.

Toivon vilpittömästi saavani kutsun Teille uudestaankin.

Kiitos kaikille jotka lähettivät minulle toiveitaan uusien runojen aiheiksi.

Kiitos, että mielestänne onnistuin hyvin luomaan Teille lupaamani kolme runoa.

Kiitos, että toivoitte lisää runojani kuultavaksi.

Naiset, oli ilo jakaa kanssanne myös monet ajatukset rakkaudesta.

Rakkaus - se jatkaa askarruttamasta meitä jokaista.

Kunnioittavin terveisin: Tibu Borgstén

Kuvassa: Kirstimaria,  joka tilasi minut Tikkurilan Martoille.

Helmikuun runotaulut toimitettu

Kuva: Tibu Borgstén

Helmikuun runotaulut on toimitettu: Kahvitupa Laurentiukseen, Ursulan kahvioon, Tazzia vaateliikkeeseen, Terapia Purteen, Martinlaakson kirjastoon, Myyrmäen kirjastoon sekä Tikkurilan kirjastoon.

Käpylän ja Arabiarannan kirjastonjohtaja Kari Vante ehdotti minulle tänään, että voisinko alkaa toimittamaan heille sähköiseen ilmoitustauluun kuukausittain vaihdettavan aforismin tai runon. Lupasin toimittaa sellaisen hänelle jo tällä viikolla.