Pink, red and gray

I can hear

You.

I can feel

You - and

I can smell

You - in my dreams.

I can see and hear

that love is mostly 

written in pink ore red.

But You are 

written and drawn

with gray.

And I can just sit

and watch You

feeling at the same time

that I never loved

- grey -

the way I do 
while I´m watching you.

I know

that the summer has gone.

But my toes are so warm

when they can play

like children with yours.

And I don´t care

if love is pink, red ore gray,

but I do care when I feel

I never been so close

to anybody - than to you.

Even when everything is

taking just gray shapes,

within gray words

and so gray 

actions.

tiina.borgsten@hotmail.fi

Ho camminato

Ho camminato

per anni - e

bella in anne

ho avuto modo di crescere.

Ho camminato

molti alberi - e

uomini sopra.

Ho camminato - a

piedi nudi - e

volando a pelo..

Volando a pelo ..

perché mio padre amava i

miei capelli - e lei

volle che

avrei vissuto gratis.

Ho camminato

passato molte volte senza 

fermarsi.

Ma ora io sono venuto - a

una battuta dàrresto - o

passeggiata.

Sei

profondo come ho pure.

Ma surra terra

c`´e acqua da distribuire 

per làtro?

Guando una piccola pietra cade -

dobbiamo uscire?

Sto camminando - e

ho scrivere il tuo nome.

Sei nel profondo - e

si ottiene i suggerimenti dello mio

suonare magnificamente.

Ho camminato.

Cammino e penso - a

te.

Helsingin Kirjamessuilta

Tervetuloa/ Välkommen 7.11.2016 kl: 18

Sydämellisesti TERVETULOA ma: 7.11 klo: 18

Lasten Taidetalo TOTEEMIIN

uuden runotaulunäyttelyni 

KYYHKYSET ILMAN SILMÄLASEJA

avajaisiin, jossa esiintyy mm;

Uomarinteen musiikkiluokka 4B ja minä.

Hjärtligt VÄLKOMMEN må: 7.11 kl: 18

Barnens Kulturhus TOTEM

för att se min nya diktutställning

DUVOR UTAN GLASÖGON.

Vid invigningen uppträder bl.a:

Uomarinteen koulu:s musikklass 4B och jag.

Runo kolleegalle.

Kuva: Tibu Borgstén


Tulit vastaan tähtisilminesi

tyttömäisine naurahduksinesi

reippain rohkein askelin sekä

päättäväisyydellä pärjätä

kolossasi -

jossa sinua ei uskottu

ei toteltu

eikä kunnioitettu.

Aamusta toiseen
tulit silti vastaan tähtisilminesi

päättäväisyydellä - jota oli ilo katsella.

Kurkoittelit oksiin

vedit vahvaa viivaa 
oikean ja väärän välille.

Rakastit suuresti jokaista -

 saamatta vastakaikua.

Sydämellisyytesi oli vahvaa

mutta rajansa on silläkin

ihmisiä - sieluja kun olemme.

Tähtisilmissäsi kyynel virtasi

kertoi ettet jaksa.

Kolo ahdisti

enkä voinut sinua siitä moittia.

Sinä taistelit ja taivuit
ja minä teit kaikkeni 
ettet katkeisi.

Niin tuli aamu
yllättäen kuin usva,
tuli tieto - että otat ja lähdet
siitä silmäkulmani kostui.

Hyvyytesi oli korvaamatonta
eikä hymyäsi korvaa toinen hymy.
Minä pysähdyin -
minä hengitän nyt hiljaisuutta.

Minä ikävöin sinua.

Minä suren kaikkia heitä

jotka eivät tukeneet -

estäneet tätä menetystä.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää

ja tunnen että -

naurusi tulee minua vielä vastaan.
Hyvää matkaa.

HELSINGIN KIRJAMESSUILLA..

22 lokakuuta yli 100 lukukertaa:)

Photo: Tibu Borgstén

tiina.borgsten@hotmail.fi

In case you want to contact.

I fall du vill ta kontakt.

Yhteystietoni tarvittaessa.

Himlarum

Foto: Tibu Borgstén

Vad har jag lärt mig

på stigarna jag stigit

och gått på?

Ju äldre man blir

desto mer förstår man

av hur litet man hunnit med

att rikta sig för det rätta.

Så mycket oljud

över onödiga saker

och onödiga tankar.

Så mycket förlorat tid

som ej kommer tillbaka

och som inte går att lappa

eller sy ihop.

Och att det finns

ett oändligt himlarum,

som gör allt svart till vitt

är som att veta -

att även om man inte är älskad,

går det att älska livet lika stort.

Det är visdomen

jag lärt mig på stigarna

jag gått på.

Sydämentöitä

Kuva: Tibu Borgstén

Kynttilät lepattavat huoneessa

jossa tyhjyys piirtää sydämeeni

kaipaamaani rauhaa 

tämän niin nurinkurisen hulluuden

ja mailman kanssa.

Minne minä lähetän sanani

jotka kumpuavat sydämestäni

joka ilman suuntiin?

Minuun sattuu tämä kaikki

kauniin hävittäminen,

jolle loppua ei näy.

Kirkon kellot ovat soineet

koko elinikäni - vaan eivät ne ole

ihmisten hulluutta vähentäneet.

Minä seison vaikka alasti

jos saan käsiini sydämentöitä,

joilla punoa jotakin kestävää

ja hyvää.

Enkö ole jo tarpeeksi vahva

tai kärsinyt - jotta pyhähenki

antaisi pikkuruisille sormenpäilleni

edes pisteen valonsädettä, jolla

valaista ihmisten sydämiin uskoa

tämän mustan ajan 

voittamiseksi 
yhdessä?

Pohjoisen Naisena

Kuva: Tibu Borgstén/ Taiteilija tuntematon..

Pohjoisen Naisena 

seison horjumattani

jalat kuin multaan juurtuneina

korkealla tuntureilla

ja annan tuulen piiskata itseäni

ja sieluani surutta.

Pohjoisen Naisena

kuljen saappahat jaloissani

hiukset harottavina tuulen kiskottavana

tai lempeästi hellittävänä.

Tuuli päättäköön

taivun sen tahtoon.

Risuisilla, unohdetuilla poluilla

minä kuljeksin poimien mukaani

tuulen puiden oksiin ripoittelemat

ajatukset ja aarteet sydämeeni.

Hän se osaa - minua niin

vuodenajoista ja vuosista riippumatta

r a k a s t a a.

Pohjoisen Naisena

on päästävä välillä itsekseen metsään

ettei mailman hulluudet valtaa mieltä

ja kaiverra mustaa reikää -

ikuisuudelta tuntuvaa tyhjyyttä

rintaani.

Pohjoisen Naisena

mikä olisikaan sen kaunimpaa

kuin saada syntyä tai edes kuolla

metsään ..

Tuulen silittämänä poskea

ja tuudittelemana
ikuiseen uneen.

I am - Am I?

Photo: Tibu Borgstén

I look down

and I see my hands,

and I wonder

what good have I made

with them?

Above me -

my bare legs 

are crossing the air

like splitting it

 to peaces

like white ice.

Am I

doing okay?

Am I

who I`m supposed to be?

I am asking the heaven

to answer me.

In this so beautiful gray,

and grown cold weather

I sit on my blue wooden chair

waiting for a answer

raining down from heaven. 

If -

everything is as it should

then why - do I have to play 

dead, ore be a woman

who runs in the night

with the Moon?

OH - it´s so guiet

OH - It´s so guiet

after the summer - is gone

like a a caravan of cirkus

leaving the town again.

No longer singing

from morning to late night

of the blackbirds.

No longer wispers

under my feet 

ore strawberry leaves that

loves the sun so highly.

OH - It´s so guiet

when the wind blows

through the hearts

of ours - leaving 

some empty space

for our dreams..

It´s so guiet

that I can hear the melody

of my toes dancing

and the waffles of

the dry leaves

before they fall down.

OH  It´s so yellow

and beautiful

when we say less

and talk more with our eyes.

It´s magic!

OH - let it be 

guiet - for a long time

so we can grow more

into our roots and nature

to be a part of it.

Vain rohkeatko?

Niin kauniina ohitse kulkevat
kuin metsäkauriit 
sumuisilla pelloilla
nuo niin vapaat
ihmisolennot.

Niin kaipuuta täynnä
haurain sydämin
salaa toivoen lähelle toista
samanalaista.

Vaan niin vierivät vuodet
kulkevat kauniina ohitse,
kuten huomaamattamme 
ehkäpä oikeat 
ihmiset.

Vain rohkeatko 
kääntävät itsensä?
Ottavat askeleita
kohti rehellistä kohtaamista,
avoimuutta - ja tulevat vastaan
toista?

Niin kauniina ohitse kun kulkevat
ihmisolennot haurain sydämin
vain toivoen..

Lusikassa

Nenä kiinni sinussa.

Kiinni sinussa - kuin

vaan voin olla.

Kehosi seinillä olen

kuin lapsi reppuselässä,

josta katselen niskavillojesi yli

taivahalle - vai onkohan

taivas tälläpäinkään?

Jalkani eivät ole kylmät.

Ne ovat niin lämpimät

ja pehmeät ihoasi vasten.

Kuulen sydämesi äänen

se puhelee niin tasaisesti.

Niin omanikin  tasaisesti

puhelee sinulle.

Vai olenkohan sittenkin

eksynyt?

Matkalla jonnekkin.

Vaan jo tutuksi ovat purosi

tulleet - kuin myös nuo veistokselliset

seinämäsi - ja tuoksusi.

Kuin kaksi kaunista

lusikkaa - kiinni toisissamme

olemme.

Kaksi niin kaunista toisillemme

olemme.

15.000 lukukertaa

Kuva: Tibu Borgstén

Kiitos - 15.000 lukukerran ylityksestä.

Tack - för över 15.000 läsegångar.

Thank You - for over 15.000 readings.

tiina.borgsten@hotmail.fi

Kuin hiljaisessa kuvassa

Kuva: Tibu Borgstén

 Ja niin minä jälleen kerran
istuin hiljakseni, 
katselin hetken - syviin silmiin
ja kääntelin mielessäni 
ohuiden huuliesi kautta
piirtynyttä kuvaa 
pojastasi.

Tuota olentoa
jota rakastit yli kaiken.
Poikaa -
jonka hiuksia kaipasit
enemmän kuin mitään muuta.
Kaikkea sitä -
omansalaista
sinä kannoit kuin ainuttasi.

Hauraat olivat askeleesi
mutta silti niin kauniit.
Häntä sinä kannoit -
vaikka kaikki muu häviäisi
tai rouhuaisi ympärilläsi.
Ja ymmärsin vakavamielisyytesi -
josta leikki oli hyvin kaukana.

Kuin mustissasi kuljit,
monet kivet jo kääntäneenä
ja oppirahat maksaneena.
Mutta nyt vahvasti kädet 
poikaan rakkaudesta sidottuina.

Tuota kaikkea 
minä silmistäsi katselin
kuin hiljaisessa kuvassa 
taas istuskelin -
ja sanoiksi kaikkea kääntelin. 

Io capisco

Foto: Tibu Borgstén

Io capisco..

Al mio fianco Iúomo

le cui mani diranno,

in silenzio e delicatamente

presto storia infinita.

Io capisco..

Iúomo ha un cuore grande

insieme ancora di fronte

al vasto traversata marittima.

Da lì,

troverà la felicità?

Ci ha

finalmente osa amare

le ferite?

Per nessuno

di vita chiara senza feriti.

Ti vedo

che bella uomo - 

che le ferite guariscono 

ancora.

Io capisco..

e come i giorni turno di notte _

combinando il contorno mare,

e collegare 

tutti lo stresso sogno.

Io capisco..

Io capisco.

I´m ready

Photo: Tibu Borgstén

Here I stand

in the wind 

that blows by -

just alike days and years.

Days and years

that keeps dancing around

in endless circles 

trying to catch us.

Trying to catch us -

and our hearts and souls,

so we would´t get lost

 in this world 

ore the days called Life.

The days called Life -

is the journey

between knowing yourself

and finding your way into

your soul.

Your soul

is the place of Love

and pure gold.

Your soul 

 keeps whispering endlessly

alike the wind is blowing

all the answers you need.

All the answers we need

 to avoid the lies that flies around

are inside in each of us.

All we need is to stand up

for our souls.

For our souls -

I stand.

I stand so ready

to let go of everything else.