TEATRO filmaa kolme runoani!

Kuva: Elisabeth Malmberg

TEATRO filmaa kolme runoani maaliskuussa 2017.

TEATRO skall filma tre av mina dikter i mars 2017.

TEATRO is going to film three of my poems in mars 2017.

tiina.borgsten@hotmail.fi

Dressed in white

Photo: Kai Rintamäki

Please - let it snow now

so everything will turn to white

so that the silence and beauty 

can lay everything else to rest.

I need the whiteness

to safeguard my dreams

like flower bulbs 

just waiting and sleeping in peace.

Let is snow

so no man can steal my heart

for the wrong reasons

on so wrong time.

It may be windy and stormy 

but

when I´m dressed in white
just like the snow,

I know I will be safe

and guided. 

In the silence

Photo: Tibu Borgstén

I need to be

with myself in this silence

to find myself

 the truth.

Truth 

is always so full of wisdom

and full of love

even if it hurts my heart

it will feed my soul
and make me stronger.
Once more - so I can continue
to grow.

It´s a blessing

to sit by the river 

that flows through many lands

reminding of that we all 

drink from the same cup of life

and eat the same bread.

When I´m lost

or I´ve lost my dreams

I need to be

just in silence and 

I can´t stop listening to it

knowing that we all 

share of the same love.

In the silence I will sit
knowing that it never hurts me.
Because it´s the memories of people
that does hurt instead.
So I´l sit until all is forgotten

or

has been forgiven.

Kiitos -Tack - Thank You

Tibu Borgstén

KIITOS - kun luette runojani.
Pidän pientä taukoa kirjoittamisesta nyt.

TACK - att ni läser på mina dikter.
Jag kommer att ha en paus från skrivandet.

THANK YOU - for reading my poems.
I´am going to take of from writing for a while.

tiina.borgsten@hotmail.fi

To Mr. S.R.

Photo: Tibu Borgstén

It really just happened.

Without any plans

signs or any warnings.

So - here it is

I´m in love.

What a ache it is!

I am

curled up on myself

walking just restless around

drawing you

into every sentences of mine

and hugging my pillows

to death.

Should I just run away

like so many of us do?

Or should I just ignore everything

like the rest of us does?

Or should I play 
"your Princess in a pink bubble" 
for a while - like you might wish
me to do?

No.

I hate to be in love

its not easy for me at all.
Its like standing on one foot
 when the ground is shaking non-stop!

But yes - I do love you Mr. S.R
and it´s nothing to joke about
today or tomorrow.

Te e me - la stessa camera

Photo: Tibu Borgstén

La stessa camera

estate si voltò verso I´inverno

e i suggerimenti dello fiore noto

aperto senza chiedere il permesso fioritura.

La stessa camera 

te e io abbracciai

senza chiiedere il permesso a nessuno.

Guindi, senza una parola

successo tutto.

La stessa camera

i fioro sbocciano tutto

prima di me.

Prima di me - non era 

una te e me

e questo amore

lo porto la metá dell´inverno 

come i fiori

da solo.

Kävelyllä

Kuva: Tibu Borgstén

Sydän sirpaleina

metsän huoneisiin astun

ja taivas avaa heti hymynsä

sirpoitellen keveästi säteitään

sinne - tänne.

Tänne minä jätän tuskani!

Täällä minä kiroilen taas sisäisesti!

Täällä minä tuuletan itseäni

noidanlailla - jotta 

sitten taas voin olla vain

oma pieni itseni.

Maasta vedän itseeni voiman.

Hiljaisuudesta poimin viisaudet.

Linnuilta nappaan iloa rintaan.

Oksilta otan toivonkipinän taskuuni.

Tuulelta terveen värin poskiini.

Taivasta kiitän lopuksi - kaikesta.

Sydän sirpaleina

metsään astuin

ja taivas avasi heti hymynsä

sirpoitteli kevyeesti säteitään

sinne - tänne.

Niissä minä kävelin hetken

ja takaisin itseeni.

Igenom alla dal och berg.

Foto: Tibu Borgstén

När dagarna når mot

solnedgången

och du går med sakta steg

ner för trapporna

som - via åren du levt..

Ja - igenom allt det

sköna

och igenom alla dal och berg

av sorg - men dock

också det oändlig räckande

kärleken

och små katastofer

som kommer då och då.

När morgonen gryr

och kroppen har vilat

tankarna har lakas

och hjärtat har förstärkts

sluta då att oroa dig

för onödiga bekymmer.

För du har ett liv

och kroppen som ett land

själen som din vän

och alla naturens gåvor 

att leta efter

ett eget rum med ett eget syfte

för att finnas.

Ja - igenom allt det

sköna

och igenom alla dal och berg

av sorg - men dock

också det oändligt räckande

kärleken

och små katastrofer

som kommer då och då.

Att få dela ett helt liv

i detta landskap

med alla dessa okända människor

är ett äventyr 

där en bör växa till ett vackert

jag - och

sedan en dag även hitta hem

igen.

A Winter Cat

Photo: Tibu Borgstén

An old cat

with a big hidden heart

sat alone 

painting hearts into the sealing

with her tail.

Alone she sat

on a wooden fence

from where she could watch

and see the beauty of life.

There she sat

and felt his caresses

on her back 

and she was lucky 

to remember all the small details

from the times and days

that just had passed her.

There she sat

even when the snow danced

down from heaven.

She was not like any other cat

because she could smell the snow

and she could always dream

back to him

without being just a

summer or a Winter Cat.

Hetki kahvilassa

Kuva: Tibu Borgstén


Istun jälleen itsekseni

tutussa kahvilassa

hiljakseni ihailen

elämää ikkunasta.

Kuin suurta taidetta 

tää kaikki on

värit, hetket elämän.

Ja niin lennän taas hetkeen

kun hiuksiani sä hellästi ja varoen
kerran koskettelit..

ja siinä viivyn kunnes

palaan takaisin.

Nyt taittuu valo kauniisti

kun lapsi leikkii sillä

hän hymyilee ja puhelee

täyttää kokonaisen huoneen niillä.

Niin pienestä tuo iloitsee

kuin pieni ihme itsekin

monesta näin muita muistuttaa.

Vaan sitten astuu ovesta

tuo rakastunut pari

ääneti, pehmeästi kulkevat

kuin kiinni toisissaan.

Katseet kaiken kertovat

on sydän pakahtua tunteesta 

kun kevät olisikin jo puhjennut kukkaansa!

Ja niin lennän taas hetkeen

kun hiuksiani sä hellästi ja varoen
kerran koskettelit..

ja siinä viivyn kunnes

palaan takaisin.

Kun kahvikuppini tyhjä on

mä nousen paikaltani

ja muistan taas miks täällä oon

en turhaa enää yksinäisyydestäni laula.

Vaan laulan että;

Niin suurta taidetta 

tää kaikki sittenkin on

värit, hetket elämän.

Niin suurta onnea
eteemme piirretään
valon hetkissä - elämän.
Niissä viipykäämme jokainen
kunnes palaamme takaisin 
taas iltaan. 

Välitilassa

Kuva: Tibu Borgstén

Sinä olet mies merestä

minä nainen metsästä.

Meidän molempien yllä tuulee

kovasti 

ja siksikö sulkeudumme tahoillamme

omiin huoneisiimme?

Tiedäthän

että olet sieluni rakkaus

eikä muulla ole elämässä väliä.

Siksi en pelkää enää

vaan kannan tätä rakkautta 

kuin tähteä yössä.

Se valaiskoon tietäni

elämänpolullani

jotta osaan valita oikean polun

välitilasta 

sinun luoksesi. 

Yli - över - over 19.000!

Foto: Tibu Borgstén

Kiitos blogini lukijoille - 19.000 lukukertaa ylittynyt.

Tack till alla bloggläsare - för över 19.000 läsegångar.

Thanks to the blog readers - for over 19.000 readings.

tiina.borgsten@hotmail.fi

Stato intermedio

Foto: Tibu Borgstén


Tu sei un uomo di mare

sono ona donna nella foresta

entrambi sopra il vento soffa vorte

è perché sia

chiudere i nostri sfortzi 
per le proprie stanze.

Si sa che
sei Iámore della mia anima
u comunque non nella materia della vita.
Perché non lo faccio più paura di
ma la posizione di guesto amore
come le stelle nella notte.

Si illuminerà
la mia strada percorso di vita
in modo che parte di scegliere la starda giusta
stato intermedio - a voi.

Savinen perunamaa

Kuva: Tibu Borgstén

Kaikessa hiljaisuudessa makaan

mitään kuulemattani

kuin savinen perunamaa

viljapeltojen vierellä

joita ruiskaunokit kiertävät.

Kaunis olen harmaanakin

kun sielu lepää sanoitta

ja vain sormenpäissäni

soi pienesti jokin.

Sitten tulet - taas jostakin

tietämättäni - odottamattani

nostat minut syliisi

kannat kuin kaunista morsianta

viet meren luokse

joka heijastelee minuun valoa

jota niin tietämättäni janoan.

Sitten sinä otat ja syötät minua

kuin lasta suloista -

jota en ole

enkä voi olla huomaamattani silmiäsi

ja loistoa niissä.

Vielä möyhennät minua hetken

sitten taas - jatkat matkaasi

kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Taaksesi jättäneisiin henkäyksiisi

minä jään hetkeksi. 

Niiden sisällä minä istun

tunnen taas mullan

ja sen alta nousemassa olevat sipulit

joita perunoiksi pitkän aikaa luulin.

Mutta voi elämä

ovatkin piilossa olleita kukkia!

Niin sinä kääntelit minua 

kuin unohtunutta perunamaata

josta nouseekin nyt

kokonainen kukkameri!

On perjantai

Kuva: Tibu Borgstèn

On taas perjantai - huokaisten päivä

jonka keskiössä istun kaikkeni antaneena

nauttien vain hiljaisuudesta

jota rikkoo vain luutaan raksuttava koira.

Annan siipieni kasvaa hetki hetkeltä

ja puhallan taas viikon pahat ulos itsestäni.

Pujotan varpaani villasukkiin ja

annan hiusteni valua vapaasti.

Kaiken teen hivenen hidastaen

jotta aistin kiireittä jokaisen hetken

alun ja päättymisen.

Onneksi on perjantai

ja edessä nuo muutamat ihanat päivät

jotka vallan ovat täynnä vapautta ja puhdasta ilmaa

tilaa vain olla - ja kuunnella

ikiomaakin sydäntään

ja ehkä tuntea myös kaikesta huolimatta

kiitollisuutta ja rakkautta. 

Onko minusta?

Kuva: Tibu Borgstén

Onko minusta enään tähän

pohdin sydän väsyneenä

katsellen 27:ää tyhjää pulpettia

huoneessa jossa aurinko on jo laskeutunut.

Jokin on muuttunut

tullut vieraaksi ja kylmäksi

vai olenko se minä itse?

Yritän kurkoittautua kohti valoa

jokaisen aamun kauneudessa.

Yritän kulkea rohkeana kohti unelmia

mutta onkohan minusta 

enää kauneutta jaettavaksi?

Jokin on muuttunut

kääntynyt ajassa jossa lapset juoksevat

toistensa ohitse - toisiaan etsien

aikuisten nälkää ihollaan kantaen.

Sitä minä katselen ja kuuntelen

kuin lakkaamattomasti juoksevaa puroa

tietäen, että pian on kokonaisen meren aika.

Vaan ehkä löytävät perille

nämäkin lapset jotka eivät tunnu tuntevan mitään

mutta jotka uhoavat tietävänsä elämästä jo kaiken.

Vaan niin tyhjää täynnä ovat 
ja sanojen sekä katseiden sijaan 

lyövät, potkivat ja räkivät päin.

Kyllä - jokin on muuttunut

tullut vieraaksi ja kylmäksi.

Kyllä - jokainen lapsi tulisi pelastaa 

ennen kuin on liian myöhäistä,
ja ennen kuin menevät virran mukana
ja hukkuvat jäiseen mereen.

Afraid for a pink shirt

It´s raining

inside of me

while I´m trying to resolve

is this all really happening

in my very own life

in my very last autumn

or is this a beginning of
my last spring?

It´s raining beautifully.

My life is hanging

outside my windows

in the old apple trees

that keeps growing

without giving up.

Your pink shirt

is resting where you left it

and I´m to afraid to touch it;

because who knows if it would fade away

like good things in life sometimes do.

I love you - in every color

as I love the rain and the apple trees.

But don´t let me go around alone
for too long in the house

dressed in your shirt
like waiting for the finally snow
to cover me.

Ethän kulje ohitse?

Kuva: Tibu Borgstén

Kuin lapsi

sulkeudun välillä elämästä

kuin vintille, jossa 

villivihannekset, räsymatot sekä

heteka muuntautuvat kanssani

ja sukeltavat seikkailuihin

joista poimin kynänkärkeeni sanoja.

Miten pärjäisinkään sanoitta?

Ovathan nuo - kuin sieluni sirpaleita

ja niin on kauneinta minussakin

elämänsäröni. 

Niihin kun 

ihan vahingossa tai tietämättään

joku ohikulkija puhaltaa

kokee kanssani ihmeen.

Ja ihmeitähän on

koko elämä täynnä.

Ne pitää vain tunnistaa

kuten minä sinut
ohitsesi vain kävelemättä.

Mina steg i snön

Foto: Tibu Borgstén


Efter att  ha drömt

om dig som Peter Pan i ett frukträd

måste jag få känna snön

och så satte jag mig

i S:t Lars kapel.

Så vitt -vitt och vitt.

Så välkomna var orden

om vinet och brödet

och om - att våga stå för 

allt - som är värt i livet.

Ja, så vitt - vitt och vitt

tänkte jag just då

som snöflingorna började dansa

igen ner från himlet.

Vad har jag ofrat

för det goda jag har?

Hur har jag delat 

av mina gåvor och min

mänsklighet?

Hur kan jag göra 

så mina steg på jorden

blir vitare - lik stegen i snön

vit - vit och vit..

Katselen

Kuva: Tibu Borgstén


Katselen pysähtyneen

itseeni

syvää kuvaa arnio metsästä

jonka viereltä

haluaisin herää kanssasi.

Katselen 

tuulen kaatamia puita

hiilellä ja musteella muistoihin

sekä kankaalle ilmestyneitä..

ja havahdun 

koska ymmärrän kävelleeni

sinun ympäri jo useita kertoja

ennenkuin käärit minut

turvaan - kaikelta.

Minä kuulen

tuulen kuiskaukset

ja kaijun sisälläni - sillä

vain rohkeus riisuu meistä kaikki valheet

jossa käyttämätön rakkaus

tarttuu kuin sairaus

tervaten sydämemme.

Onko minussa jäljellä

musiikkia - soinko sanatta

kuuleeko joku katseeni, kosketukseni,

ja ajatukseni?

Minä seison taas itsekseni

keskellä omaa metsääni.

Pohdin - ihmisyyttä - sitä
etteivät kaikki meistä soi
ovat lakanneet soimasta
ovat enään pekkiä kuoria
kuin kuolevaisen kuoria.

Ja kun tuuli piiskaa
vielä hetken kasvojani 

katselen odottaen vielä hetken

susia saapuvaksi.

Hiljaa minä odotan taas
omassa aarnio metsässäni 

joka avautuu kankaalla - edessäni.