Ursulassa

Kuva: Tibu Borgstén

Kuin pelkkiin käärepapereihin

pukeutuneena

 istun täällä

lempi kahvilassani

ja annan syvän meren puhutella.

Kuin unohtaneena elää

hörpin ajatusten välissä kahvia,

ja syön pienellä lusikalla

särkynyttä sydän leivosta.

Meri on jäätyneenäkin niin kaunis.

Ovesta astuu perhe.

Onnea ja rakkautta,

vastuuntuntoa

ja niin selvästi myös

lujaa uskollisuutta.

Miten aurinko heijasteleekin heissä?

Toisaalla yksinäisistä tuoleista

yhtenäinen harmaapäitten veljeskunta

 ylistää yhtenäistä itsenäisyyttämme

ja tekevät kunniaa toisilleen.

Yhdessä heissä on voimaa.

Mutta hyvin ääneti ja haurain askelin

häviävät he

 kuin herrasmiehien varjot

huomaamattamme ohitsemme.

  

Vielä istun hetken paperi ja kynä kädessäni,

pelkkiin käärepapereihin pukeutuneena.

Mutta sydämeeni on lennellyt sanoja

 jotka kantavat minua taas

meren toiselle puolelle

asti.    

                                                                                        

Kuin syvä meri

Kuva: Tibu Borgstén

Kuin merenneito

istun yksinäni kivellä.

Katselen auringon kutsuvia perheitä ja

lapsien hiekkaleikkejä.

Kuin kääntyvä tuuli  –

on rakkaus ja onni

naisen ja miehen välillä.

Siitä  todisteena  tuo syvä  –

sininen meri.

Moniko on siihen upottanut

uskollisuutensa?

Menettänyt kunniansa  –

liian halvalla?

Harvat ovat he jotka kulkevat

yhä paljain jaloin -

rehellisin sanoin,

unohtamatta vastuutaan ja

unohtamatta tuntea ja elää!

Niin paljon olen nähnyt

ihmisiä särkyvän  -

ja menettävän rakkautensa.

Siitä lohtuna ehkä tuo syvä –

sininen meri,

sinun ja minun välissä? 

Tervetuloa!

Kuva: Tarja Theiss/ Gotlannissa 07/2014.

*   *   *   *   *   *   *   *   *   *   

Tervetuloa Kahvitupa LAURENTIUKSEEN 11.01.2015 klo: 15-16.00. 

Luen tuolloin runojani 

ja pyrin luomaan sinulle tunnelmallisen tunnin.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy ja kavituvan

herkut ovat myös saatavilla.

Runollista Uutta Vuotta 

sydämellisesti Sinulle toivottaen:

Tibu Borgstén

    *   *   *   *   *   *   *   *   *   *  *

Kiitollisin mielin

Kuva: Tibu Borgstén

Pohjolaan laskeutui valkeus.
Tuo koruton kauneus.
Lumous - joka yltää aina
karuimmalle maanrajalle asti,
jossa vain erakot elelevät
palellen.

Siellä hiljaisuuden pesässä 
miltei äärettömyydessä -
oma sisin puhuu väkevästi
kuuluvin sanoin.
Siellä -  totuus kuorii ihmistä,
kuin sipulia.

Kyyneleet poskilla 
yksin pimeyden piirittäessä
sitä kukin nöyrtyy ja karaistuu.
Kaikki turhuudet tuulettuvat -
irtoavat sydämestä.
Lentävät siivekkäitten lailla
öihin mustiin - vain synnit jäävät
kivinä kullekin kannettavaksi tai
ratkaistavaksi.

Sivistyneitä ovatkin ne,
joille matkasta tästä - vain
puhdas omatunto jää.
Onnellisia puolestaan ne,
joille edes ripaus rakkautta
vaalittavaksi. 

Ollaan siis ihmisiksi
ja kiitollisin mielin. 

Helsinki Poetry Connection

Kuva: Harri Leivo

Helsinki Poetry Connetionista tunnistettu Kasper Salonen esitti tänään runoteoksiaan "Poetry Slam" henkeen Arkadia International Bookshopissa Helsingissä. Häneltä kun on juuri ilmestynyt runoteos nimeltään "CORRELATIONS".

Minulla oli suuri ilo saada liittyä Kasperin seuraan näyttämölle, jossa esitin englanninkielisesti muutaman oman runoni. Tilaisuuden jälkeen jäimme vielä keskustelemaan runoesityksien selkeästä lisääntymisistä. Onko niin että runollisuus puhuttelee kiireistä nykyihmistä, jolla ei ole aikaa enään lukea kokonaista romaania? Mene ja tiedä?

Helsinki Poetry Connection tekee hienoa työtä lavarunollisuuden eteen. Tässä linkki, jos kiinnostaa:

http://hkipoetryconnection.blogspot.fi/2014/12/runo-menee-joulusaunaan.html

Kiitos lukijoilleni

Kuva: Kai Erik Rintamäki / Kokkolassa 2012.

Kiitos lukijoilleni

Aloitin yleisön pyynnöstä runoblogiini kirjoittelun 8.11.2014. Tätä ennen oli vain ruotsinkieliset runoni olleet kaikkien luettavissa. Tänään 18.12.2014 voin todeta, että yleisön pyyntöön kannatti vastata, koska lukukertoja on jo yli 1000. 

Esiintymisiäkin on keväälle 2015 luvassa joka kuukaudelle. Kiitos, että runoni ovat löytäneet yleisönsä ja edelleen minuun saa toki ottaa yhteyttä sähköpostitse:

tiina.borgsten@hotmail.fi      

Missä roolissa vaellat?

Kuva: Emma Heino / Lastenkodin täti roolissa..

Lapset innostuvat aina, 

niin aidosti.

Kokeilevat ja tunnistelevat

miltä tuntuisi olla vaikka -

joku ihan muu.

Heittäytyvät leikkiin vakavuudella,

jonka vain harvat aistivat.

Lapset kun ovat vielä 

onneksi lapsia.

Nuoret kulkevat massoissa.

Harmaina laumoina - naamioituneina

naamioihin, jotka harvoin kantavat

tai suojelevat heitä kaikelta pahalta.

Se joka uskaltaa uhmata ja etsiä,

sekä olla reppaasti oma itsensä,

löytää kyllä aina perille asti.

Mutta entäpä me aikuiset?

Me puolestamme jämähdämme
rooleihimme.

Aina ahdistukseen asti 
roikumme roolivaatteissamme ja 
puolustelemme kulissejamme,
kuin kiukuttelevat lapset.

Kysymättä itseltämme 
keitä nämä roolit palvelevat, tai 
palvelevatko aidosti ketään?

Sillä toisen kohtaaminen on paikka,

jonka arvon voi mitata.

Sen mitta löytyy sydämestä.
Kuka sanoikaan, että vain sydämellä
voi nähdä ja tietää mikä elämässä
kannattaa ja mikä ei. 

Vanhuksista sen näkee, että 
liiat roolivaatteet ovat tuhoksi.
Ne nakertavat ja murentavat sinut.
Vievät varkain jopa elämästäsi ilot
ja elämänjanosi sekä rakkaudet ja
terveytesi.

Ole siis oma itsesi!

Yhteistyössä

Kuva: Ida Borgstén


S A N A T A I T E I L U A  -  Y H T E I S T Y Ö S S Ä

Sanataidetta voi hyödyntää monella alalla hyvin luontevasti. Ehkä ensimmäiseksi ei kuitenkaan tule mieleen, että myös seurakunta voi tehdä yhteistyötä sanataiteilijan kanssa. Tällöin suunnitellaan hyvin yksityiskohtaisesti toiminnan tavoitteet sekä sisällöt. 

Helmikuussa 2015 olen mukana seurakunnan toimintapäivässä sanataiteellisen projektin voimin. Yhteistyö erilaisten toimijoiden kanssa on rikkaus, joka avaa sanataiteelle uusia ikkunoita.

Kasper Salonen/ Arkadiassa 18.12 klo: 18.

                                                   Kuva: Tibu Borgstén    



                                  Correlations – Kasper Salonen lukee runojaan 
             
Helsingissä - Arkadian kansainvälisessä kirjakaupassa torstaina 18.12 klo: 18.
Runoilija Kasper Salonen lukee runoja esikoiskokoelmastaan Correlations. 
Luennan jälkeen yleisön jäsenet ovat tervetulleita esittämään omia tekstejään open mic -hengessä. Jokaiselle juuri englanniksi omia runojaan tai muita tekstejään esittävälle lahjoitetaan yksi kappale Salosen runokokoelmaa. Kirjan voi toki muuten myös ostaa 10 euron kappalehintaan.

Olen lupautunut lukemaan myös muutaman runon, joten tervetuloa mukaan.. 

Uni

Kuva: Tibu Borgstén

Kun roskaposti valloittaa
taas -
maat ja valtakunnat, juuri sen
ison Tähden alla,
jossa kimmalteet juoksevat
kilpaa koreudestaan,
kulkusten kilahdellen jossakin
niin kaukana -

Hiljaisuudessa -
jossa vielä unelmoidaan 
yhdessä. Missä -
ilma on vielä puhdasta
ja niin raikastavaa, että osa
nukahtaa sen lumoavaan syliin.
Ja nukkuu -

Tosin kuin täällä
loputtoman kiireen, tärkeän
tarpeettomuuden sekä
hälinän keskellä.
Jossa uni ei ole tullakseen
ja laskeutuaakseen yllemme.

Rusinoita ja manteleita

Kuva: Tibu Borgstén

Paperista leikkattu 
valkoinen joulu

lensi postilaatikkoon.

Ei tullut tietoavaruudesta. 

Pirskatti - että piristi kummasti

tuo pieni paperinpalanen.

Sen voimalla kuuntelin hiljaa

joulun marmatusta ja jankutusta kaupassa.

Meinasi siinä tulla ihan hiki.

Mutta pinnistelin -
sain ostettua rusinat ja mantelit.

Kassa tyrkytti arpaa - joulun kunniaksi.

Ei minusta ole lottomiljonääriksi,

kiitin ja poistuin.

Kodissa hämärän tultua 

keittelin sitten sitä - punaista lientä.

Sen tuoksu helli oikein nenääni

ja paperinpalanen loppua minusta.

Myönnän, että sulin villasukkiini asti.
Kyllä joulu aina yllättää -
ei siihen totu. 

Tulee ja menee se aina 
niin suoraan sydämeen -
ja syvälle!

Joulukuun runotaulut

Kuva: Tibu Borgstén

Joulukuun runotaulut on kehystetty ja toimitettu.

Sanataiteilua

Kuva: Google

SANATAIDE BLOGINI LÖYTYY TÄÄLTÄ:

http://tibunsanataide.blogspot.fi/2014_12_01_archive.html 

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

Kuva: Auni Palo

Runo "Reikäleipä" on kirjoitustyön alla. Nautinnollista jatkoa lukijoilleni.

Lupiini meri

Kuva: Google

Pakkasyönkin jälkeen

avaa aamu aina kasvonsa

kohti jotakin - pilkahtavaa.

Aina se löytää toivonsa

ja onnensa uudestaan.

Näin minäkin aamulla näyn.

Valkoisuuttaan hohtaville hangille

ilmestyi kangastus - 

jossa lapsuuteni meri lepäsi.

Siinä niin sinisenä -
violettiin, valkoiseen ja vaalean punahkoon
hetkittäin sävähdellen.
Näin jälleen kerran - sen kaiken keskellä 

myös sinut.

Kesämekoissamme keräsimme

lupiini merestä kätösillämme kauneutta,

toisille kotiin vietäväksi.

Perhoset ja keijutkin kulkivat vierellämme -

ja kuiskaillen tuuli kiharsi hiuksiamme.

Isolta, niin valtavan isolta tuntui maailma -
kohottaessamme katseemme ylöspäin -
aina taivaalle asti, 
iltaisin maailmanpyörää ihaillessamme.

Syvälle uniimme ja sydämeemme
kaivertuivat tuo kaikki - väriloiste.

Aaltojen lailla ne saapuvat - 
huuhtoutuvat ajassa,
jättäen jälkeensä tuoksunsa ja aarteet

aina uudelleen löydettäväksi-
jaettavaksi sekä nautittavaksi.

Kortilla

Älähän nyt ahdistu
kuin lapsi vallan
ei siihen montaa tarvita -
sanaa, 
eikä liioin suoria viivoja
vaan omia venkuroitasi
oman näköistäsi -
käsialaa.

Katsos 
miten hienoa -  
Iloa ja lämpöä saitkaan aikaan
pitkästi hänelle.
Ajatuksia jotka punoo sisintää
yhteen.

Vaikka kaikki muu -
olisi kortilla, ethän 
säästele sanoistasi, 
vaan lähetät ne hänelle
mailman ääristäkin asti -
lentoon?

Stella Parlanderin kirjoituskurssilla

Kuva: Nylands Litteraturförening

 Kuva terveiseni Stella Parlanderin kirjoituskurssilla, jossa on ollut varsin lennokasta.

Reikäleipä

Kuva: Google

Tulossa runo "Reikäleipä" joka perustuu tosi elämään..

Pimeässä harmaassa talossani

Kuva: Google

Pienestä pitäen olen tuntenut itseni

perhoseksi.

Olen paennut ikäviä ääniä,

ja jäänyt jähmettyneenä ihastelemaan kaikenlaista pientä,

joka muille on ollut näkymättömissä tai täysin turhaa.

Kaikki tuo on täyttänyt elämäni ystävän lailla,

pitäen minut jo pitkään kiinni elämänilossa sekä elämässä.

Perhosen lailla elän kuin

metamorfosiin kiinni virkattujen vuodenaikojen läpi

jäästä aina auringon lämpöön asti.

Rakastaen eniten aikaa kaiken välimaastossa.

Hyvän odottaminen on parasta mitä elämä kattaa.

Viihdyn varjojeni kanssa pimeyden pesässä,

joka on aina tuntunut pehmeältä sekä hyväilevältä.

On ollut paikka johon piiloutua,

silloin kun tunteeni liekit roihuavat

polttaakseen sisältäni asioita ja tapahtumia 

aina tuhkaksi asti.

Asun pimeässä talossa, johon muut haluaisivat kirkasta valoa.

Mutta haluan kaiken olevan näin

yksinkertaista.

Harmaa on aina ollut lempivärini,

siitä voin kuvitella itseni niihin väreihin

joihin tai joita halajan.

Kait on minulla oikeus olla tällainen ja elää
kuten itse haluan?

Valoa talooni tuo taide.

Musiikki luo kesän ja kaikki tuoksut.

Kuvat rakkaudesta tuovat rakkauden

joka ei puukota sydäntäni.

Ja onhan minulla koira,
joka osaa rakastaa vain ehdoitta.

Hyvä minun on olla,

kuin perhosella.

Kunhan ette saavu luokseni

liian suurin tuntein, äänin tai mielipitein

siitä miten minun tulisi olla.. 

Kuinka voit?

Kuva: Tibu Borgstén

Kuuntelen ääntäsi -
joka värähtelee voimattomana vailla värejä.

Kohdistamattasi katsettasi -

tässä ja nyt kaikkeen olevaan

harhailee se epämääräisesti kuin

poispäin haluava.

Huomaamattasi virität tilaan täyden hiljaisuuden,

jota alleviivaat  - eripituisilla ja syvillä huokailuilla.

Kuinka voit kysyn?

Väsymys näkyy painona -
kasvoillasi ja olemuksessasi,

vaikka pyrit viimeiseen asti kiertämään

sen sanoissasi.

Ihan hyvin, vastaat.

Nouset, menet ikkunan luo.
Katsot ulos - kattoja, kattoja -
mustia, ruskeita ja muutama punertava.

Metsästelen alkusanoja lauseille,

jotka helpottaisivat..

Tunnut tuntevan - että kaikki elämässä on
turhaa.

Mielesi maisemat ovat kuin autiomaata,

vailla puroja, vettä ja virkistymistä.

Porisen hetken itsekseni, niitä näitä -
hakuammuntana.

Kunnes käännyt ja sanot:

Muistatkos silloin kerran..?

Muistan sanon.

Muistot nostavat kasvoillesi aidon hymyn,

ja katseesi kirkastuu.

Tunnen kanssasi, kuinka sydämessäsi riemuitset
ja voimistut minuutti minuutilta.

Avaat ikkunan, ja annat raikkauden puhaltaa -
astua pysähtyneeseen huoneeseesi.

Astut kuin takaisin kauniiseen itseesi.

Sitten kysyt minulta kuinka voin?

Paremmin vastaan ja hymyilen 

silmiisi suoraan katsoen.

Kiitos - että olet olemassa sanot,
halaat tunteella sanatta,
kunnes ovi taas sulkeutuu 
välillämme.

    

Kuhisevat kaislat

Kuva: Tibu Borgstén

Karheuttaan kuhisevat kaislat
kuin urokset, jotka
toivonsa ovat menettäneet
ja unelmansa sivuun jo heittäneet.

Hitaasti tuuli taivuttelee hämärässä
miestä, joka enään vain hetkessä tässä
rohkenee molemmin rantein toista pitämään
tiukasti, niin lähellä
ja niin itsessään kii.

Ei selkä katkenneena, 
vaan muutoin elämänpolullansa kuin eksyneenä
utelee hän tietä uuteen kevääseen.
Vaan jääkin sitten paikoillensa pohtimaan: 
Mahtaakohan enään näin pitkään kestäneen
talven jälkeen, kevät kohdalle sattua?
Ja niin kuhisevat kaislat karheuttaan, 
taukoamatta taas urosten lailla.

Uusia runoja tulossa..

Kuva: Tibu Borgstén

Uusia runoja tulossa, sillä ensi viikonloppuna olen Stella Parlandin vetämällä kirjoituskurssilla.

Kahvitupa Laurentius vahvisti puolestaan jo tammikuulle runotilaisuuden:

11.1.2015 klo: 15-16.00/ T e r v e t u l o a

Mietteitäni ajomatkalla

Kuva: Google

Ajomatkan aikana avautuu koko
tarina,
harmaus kaikkineen sävyineen.
Vain pihlajanamarjatertut
ilahduttavat hetkittäin
ohitse vilahtelevina punahkoina.

Suustasi kuin ampuen ilmaan
ilmestyvät painavat sanat,
jotka asettuvat raskaina rintaani.
Onneksi ei ole kyse meistä
mutta siltikin,
niin onnetonta.
Taas kaksi aikuista, kuin
lasta hiekkalaatikolla.

Supikoiran raadot teiden varrella
saavat minut herkistymään, ja
haaveilemaan pois täältä,
isoäidin appelsiinikakun tuoksun luo.
Katsot minua ja kysyt;
miten luulet asian päättyvän?

Otat jo palelevasta kädestäni kiinni,
ja näen lintujen varjojen lentävän ylitsemme.
Hetkellinen tyhjyys puhaltaa välillämme
ja täyttää minut.
Miksi kaiken kauniin
pitää olla niin hetkellistä?

Koska olemme päämäärässämme
vai saavummeko sinne asti
oikeastaan koskaan?    

Runo/ Lapsille

Kuva: Tibu Borgstén


Kirppu kiipesi

Kertun kainaloon.

Komisteli,

kolautteli komeana kuortaan.

Urhosteli urheana.

Kerttu katseli Kirppua.

Sydän ihan sykkyrässä

sykkivi siinä.

Naama mutrullansa

mutrusteli.

Ihan kippuralla välin Kerttu oli,

ja kipristeli itseään

joka suuntaan

Kirpun konsteille.

Siitä se pilkulleen alkoi.

Pienesti..

Ai, että mikäkö?

No..

se SUURI 

Kirpun ja Kertun

r a k k a u s t a r i n a!

                                                                       (huokaus)                                                                                     

Saunavihta

Katselen sinun.

Väkevät pakarasi kiusoittelevat kanssani

kuin salaa,

pestessäsi kiertävin rantein ja olkapäin

pehmeästi notkistuvaa

alaselkääsi.

Vaahtoava saippua

virittelee hyväilevän tuoksun

löylystä punastuneelle kehollesi.

Nostat kasvosi uljaasti veden alle

ja asetut kuin antautumaan tälle 
kokonaan itsesi.

Mikä näky.

Valkoisena ja kermaisen samettisena

käy virtaa kehosi puroissa,

joissa olen uinut.

Vain katseen päässä

on tuo maa,

jota mieheksi kutsutaan.

Päästän vapaaksi huokauksen

jota et kuule.

Kuumuus, kosteus ja ääriviivasi

saavat aikaan ajattomia taikoja.

Suljet hanan, ja käännyt puoleeni.

Olen kuin saunavihdalla lyöty;

Miten voikaan mies pehmetessään

vain parantua?

Toisella kotimaisella kielellä

Toisella kotimaisella kielellä kirjoittamiani runoja löydät täältä yli sataviisikymmentä kappaletta.

http://borgstensdikter.blogspot.fi/2014_11_01_archive.html

Niin paljon

Kuva: Tibu Borgstén

Kaikkialla äärettömästi
ja niin hiljaa paikoillansa
jokaista ääriviivaa myöten
ilmenee hyvyys elämän.

Niin paljon jokaiselle

annettavaksi, otettavaksi
ja käärittäväksi.
Kauneutta menneisyyden,
tulevaisuuden ja tämän hetken.

Niin paljon joka henkäisyllä
kiitollisuutta, taitoa ja viisautta
saatavillamme.
Vaan itse kukin valinnoillaan
askeleensa, katseensa ja suuntansa
tästä elämästä maanpäällä 
elämänkertansa luo.

Niin paljon turhaa.
Turhaa tuskaa keräilemme
matkalaukkuihimme, käpertyen
niin pieniin ajatuksiimme.
Vaikka suuresti tulisi uskoa.
Suuresti tulisi myös toivoa.

Kipuineenkin aistit avoimina
tulisi päiviin ja öihin astua, 
suorastaan sukeltaa
niitä yksinkertaisesti rakastaen.
Sillä mitä sydämemme kautta 
näemme ja tunnemme, 
puhkeaa aina myöhemmin
kukkaan.

Muistot rakkauden

Kuva: Tibu Borgstén

Vien tämän kauas.
Kannan ja kuljetan
sydämessäni,
kuin salaista aarretta
ikään.

Vien sinne,
jossa tuulet puhaltelevat
hellästi aina poskilleni.
Sinne, jossa kuljen 
maan päällä paljain jaloin.

Vien metsän keskelle,
jossa keijut vielä muistavat minut
ja lapsuudestani kätkön -
tuon sammalpesän,  
jonka yläpuolella vieläkin
käki kukkuu kesäisin.

Sinne vien tämän aarteeni.
Muistoni Sinusta.
Kaikki käsiini jäljelle jääneet hippuset,
joita rakkaudeksi kutsutaan.
Ne eivät haurastu aikanaan
vaan kullaksi muuttuu..

Sinne vien Sinut muistoineen,
kipuineen.
Hautaan maahan 
kimaltevineen kyynelhelminauhoineen.
Siellä olet ikuisesti omani,
eikä kukaan sinua minulta vie,
käen kukkuessa kesäöisin.

Mr. Batman yössä

Kuva: Tibu Borgstén

En ole etsimäsi

Kissanainen,

säihkysäärineen

kalliineen koruineen

korkokengissä..

En nainen pitkineen

tuoksuvineen ja

hulmuavineen hiuksineen.

En punalakkaisineen 

kiilto irtokynsineen.

En ole etsimäsi

deittiseura

hellyyslelu 

leikkikaveri tai

yösi pelastusrengas, Mr.

Batman.

Olen niin paljon muuta.

Enemmän,

kuin mitä osaatkaan kuvitella,

unelmoida tai

minusta edes hakea.

Mr. Batman

etsit yössä sydäntä,

etkä löydä edes kättäni

kun pelkäät yössä yksinäisyyttäsi

ja varjoja,

niin kadoksissa olevana miehenä

yössä.