Kahdeksan kuvitettua runoa seurakunnalle

Kuva: Tibu Borgstén

Sain valmiiksi viikonlopun aikana kahdeksan runoa kuvituksineen. Viisi enkeli aiheista runoa suomeksi, sekä kolme kiitollisuuden teemasta ruotsiksi. 

Runot tulevat Vantaankosken seurakunnan sekä Vanda Svenska församlingin käyttöön.

Äänetön lempeys

Kuva: Tibu Borgstén


Äänetön lempeys

Millaisin silmin

hän ihaileekaan päivittäin sinua,

kulkien rinnallasi niin kevyesti

huomaamattomana ja näkymättömästi?

Putosiko pilvistä

iloiten annetusta tehtävästään

kulkea maanpäällä juuri sinun vierelläsi?

Kuin pieni ihme

ovat enkelit siipinensä meille.

Ovat kokonaan niitä asioita joita vain sydämellä

voit nähdä tai tuntea - aivan kuten

rakkaus.

Hyväntahtoisuutta ja jaettua hyvyyttä

 nuo levittävät ääneti ympärillemme.

Pysähdy siis

kun aistit jonkun lentävän ohitsesi

tai tunnet jonkun koskettavan sisintäsi.

                                                                      

Mättähällä

Kuva: Tibu Borgstén

M Ä T T Ä H Ä L L Ä

Jos kykenisin täältä kaukaa

jäkälien ja järvien keskeltä

vastaamaan ikävääsi

tekisin sen.

Tulisin kesäleninkiin pukeutuneena

paljain jaloin hymyillen ja sinut

helliin suudelmiin hukuttaen.

Sillä mitään suurempaa aarretta

kuin rakkaus –

emme elämämme aikana saavuta.

Sen kosketus hävittää mielestä

ja elämästä kaiken muun.

Tuulien ja myrskyjenkin keskellä

lämmin halaus on kuin muuri

joka vahvistaa –

meitä jokaista missä lienemmekin.

Täällä jäkälien ja järvien keskellä

istun mättähällä odotellen tuulien kääntyvän

ja yhdessäoloamme

saapuvaksi.

Esiintyminen 11.01.2015

Kuva: Kirstimaria Sandholm

Kiitos kaikille jotka olivat lumimyräkästä huolimatta Kahvitupa Laurentiuksessa 11.01.2015 nauttimassa runoistani herkullisen kahvin ja kakun kera.

Suopursujen laulu

Kuva: Google

Kuin yhtä laulua –

ovat lapsuuden kesät,

paljaisiin jalkoihin ja

iloihin puettuina.

Edelleenkin kulkevi aurinko

koivumetsän läpi –

jossa koira juoksi kilpaa

sudenkorentojen rantaan.

Puinen ja nariseva vene vei

peilinkirkkaalla järvellä liukuen

yön sydämeen ja rauhaan

Ahvenen vesistöille.

Marjakorista äiti poimi taikoja -

joista saunassa tervaisessa

yhteisäänin kiiteltiin.

Nyt tuolla paikalla –

vain kauniin vihreä suo,

suopursut tuoksuineen,

ja laulut menneiden kesien

kulkevat ylitseni tuulessa.

Sieltä poimin ne sydämeeni.

Isäni lähettämässä sanalistassa olivat sanat: äiti, lapsi, kesä, ahven, koira, marjakori, laulua, sauna sekä ilo. Isä piti tästä runosta ja se lämmitti tietysti mieltäni.

Rannalla/ Heidi

Kuva: Tibu Borgstén

Tyynenä meri kutsuu

lapsiaan,

jotka juoksevat paljain jaloin

vaahtopäitä kohti..

Katsokaa tuota riemua!

Ilmapallot leijailevat vapaina

taivaalla,

matkaten kohti ääretöntä valoa

ja energiaa.  

Luonnossa kulkeva ääni -

 hyväilee meitä 
sametin pehmeällä rauhallansa.

Sen sisälle kätkeytyy –

myös syvää viisautta

ja rakkautta.

*   *   *   *   *   *   *   *

Heidi serkkuni Seattlesta lähetti minulle sanalistan; Rauha, riemu, valo, ääni, energia, tyyneys, viisaus ja rakkaus. Kirjoitin näitä sanoja käyttäen kaksi runoa, joista tässä hänen luvallaan yksi. 

Murmeliinin ajatuksia

Kuva: Google

Murmeliini minussa heräsi.

Ruusu lakanoiden aalloista 

seinien varjokuvista ja

tyyny saareltani -

etsin urokseen ulottuvia

jälkiä ja
tuoksuja.

Murmeliinin tavoin

surkuttelin itselleni uskollisena,

suloisena ja

himpun verran suolaisena

yössä - 
kaukaiseen kainaloon.

Miehen maille.

Kuka lähetti pesääni nämä 

viilentävät tuulet?

Tuokoot se myös miehenkin!

Mielellään saappaat jalassa
lapio käsissään ja
ruuvimeisseli taskussa.
Astukoot jykevästi vaan -

suoraan elämäni keskiöön. 

Sillä rakastumisen tuskaa

en ehkä enää kestäisi.
Mutta tuulahdukset
sieltä jostakin -
saavat minut
vielä
haaveilemaan.