Sydämen syvyyksistä

Kuva: Tibu Borgstén

Sydämen syvyyksistä

sä katselet muo.

Mitä mahtaakaan tarkoittaa

katseesi tuo?

Ojennat kätesi

kuin kapuillen kylmissäsi

lämmön luo,

ja sanot minulle;

Onpa kätesi pienet, hennot

ihanat nuo.

Tanssimme hiljaa

lähekkäin sateessa - kesän

luona järven ja tuulenpesän.

Siinä olkapäällesi 

painautuu minun pääni -

ja tunnustankin, että

kauniina muistona tanssimme

tää mieleeni pitkiksi ajoiksi

jääpi.

Vielä hetken tanssimme

ollen lähekkäin näin vaan.

Sinulta kauniita sanoja

arkkuuni saan.

Sydämen syvyyksistä

sä taas niin katselet 

mua.

Kuin syvä meri on katseesi

tuo.

Sade niin yltyi yllättäen,

oli paikalta juostava pois.

Kunpa joskus huominen

sinut taas luokseni tois.

Pienenä tyttönä

Kuva: Tibu Borgstén

Pienenä tyttönä

join elämää suoraan kadulta.

Elämä oli paras ystäväni.

Juoksimme yhdessä

kohti merta ja tulevaisuutta

tukat hulmuten tuulessa.

Möngerrettiin savessa ja hiekassa,

ja uitiin täysissä hepenissä.

Olimme vapaita 
kuin yllämme lentävät
muuttolinnut.

Elämä oli paras ystäväni.

Katselimme yhdessä mailmaa.

Seurailimme ötököitä ja leppäkerttuja,

jotka silloin ilahduttivat ja koreilivat

päivissäni - lapsuuden. 

Monet pienet ihmeet kulkevat yhä

vaan pysähdymmekö havaitsemaan niitä?

Pienenä tyttönä 

en koskaan tuntenut yksinäisyyttä,

eikä hiljaisuus haavoittanut.

Lapsuuden luonnossa löytämäni

pienet ihmeet, 

ovat edelleenkin pieniä avaimia

onneen - joihin jokaisella meistä on

mahdollisuus astua.

Työn alla: Me emme olisi löytäneet..

Auringonvalossa

Kuva: Google

Kuin Italialaisesta elokuvasta

tämä maisema - auringonvalossa,

jossa lapset juoksevat rinnan

ja sydämeni käännähtelee - riemusta.

Maalaismaiseman tuoksut

nuo kirpeät ja makeat sitruunat puissa

sekä ikkunasta avartuvat laaksot – perinteineen

piirtyvät minussa syvään.

Tässä hetkessä ja kuvassa

sinäkin viehätät minua,
kuin nuorta tyttöä

terrakottaan pukeutuneena.

Kuin yhtä suurta kertomusta
 ja juhlaa on rakkautemme,
jonka onnea riittää

elämän loppuun asti.

Kuin elämäni kevät

Kuva: Tibu Borgstén

Kuin yhtä matkaa itseeni teen

vuorotteluvapaallani,

jossa elämäni kevät asuu
joka puussa.

Kuin muuttolintu – lennän

ja luotan vihdoinkin siipiini.

Ne kantavat - kuten

rakkautemme,

jonka löysimme oksalta

jota lapset niin katselivat.

Kiitos, että saan olla näin

vierelläsi – Me.

Kiitos, tästä rakkaudesta

ja luottamuksesta.

Kiitos, että saan lentää kanssasi

maailman ääriin asti.

Kirjoitin & esitin alakoululaisille

Kuva: Heikki Toivanen



Olipa kerran Vappu

jolloin kaikenlaista hullunkurista sattu.

Kaukomailta karanneita
ilmapalloja -
kun leijaili kohti merta.
Meidän Raksu koiralla oli
Batman asu ja mulla teepaidassa
tekoverta.

Meidän äiskä oli iloinen kun vattu,
ku iskällä oli päässään propellihattu!
Munkit ne halailivat toisiansa mun mahassa
ja rusinat turposivat naurusta mun simassa.
Kevättä oli ilmassa ja onni teki pesää
meidän himassa.

Sit naapurin täti toi meille voileipäkakun,
jonka sisälle se oli piilottanut mulle 
viiskymppisen lapun!

Wouu, Wouu ja Wau mä huutelin
ja pitkään meidän Ransua suuuuutelin!
Sit Kauppatorille innoissani astelin ja
ikiomia vappuvempaimia ostelin.

Voi oli se sitten mahtava Vappu
kun kaikenlaista ihanaa silloin sattu.
Hei nautitaan me kaikki Vapusta tästä
luvataan päästää irti kaikesta vähänkin
ikävästä!

Iloista Vappua kaikille.

Mustavalkoisia hetkiä ja huokaisu

Kuva: Tibu Borgstén


Kuin kaksi lasta 
askellamme - rinnakkain
neljäkymmentäkahdeksan porrasta

käsi kädessä - ylöspäin,

henkäyksiä täynnä oleviin

huoneisiin.

Ja niin samanaikaisesti
ylitämme kynnyksen
mustavalkoiseen menneeseen  
särkemättä hiljaisuutta, 
jossa sanattomat tarinat 
katselevat meitä 
joka seinällä.  

 Luomoutuneina vaellamme 
välin pysähtyneinä - välin jähmettyneinä

edessämme avautuvien teosten äärettömään,
 ajattomaan kauneuteen. 

Enkä mahda sille mitään,
että jään kaipaamaan ja pohtimaan
milloin ja minne hävisi tuo kaikki? 
Ihmisten välinen lämpö ja nöyryys,
sydämenviisaus
maan päältä? 

Mutta astelessamme takaisin
sateista katua pitkin 
tartut käteeni - ja huokaisen.
Juuri siinä kohtaan 
tunnen kuinka sydämessäni soi
soittorasian lailla - ja tunnen
suurta kiitollisuutta sinusta..
ja huomaan elämän olevan
niin kaunista.