Kevään viimeinen esitys!

Rakkaudella lahjaksi?

Miten olisi antaa lahjaksi hetki runojeni parissa -
ensi torstaina 12.5 klo: 19 Lähiöteatterissa Myllypurossa
kevään viimeinen " Tibu live on stage".
Liput: 6 €

Luvassa kaksitoista runoani eri vuosilta ja yksi laulettu osuus.
T E R V E T U L O A

Viimeiset sanani

Kuva: Tibu Borgsten



Kunpa osaisin elää

viimeiseen päivääni - hetkeeni asti

aistit avoimina

sydän tuntevana

jalat tukevasti maassa

mutta unelmoiden suuresti.

Kunpa osaisin elää

iloksi muille - rakastaen,

arjessani kauneutta vaalien

luontoa suojellen

pieniä taikoja - taikoen.

Kunpa osaisin elää

jotta kaikki viimeisimmätkin sanani

olisivat rehellisiä sanoja

elämän kauneudesta

sen haasteellisuudesta huolimatta.

Kaksi sielua kuin yhtä

Kuva: Tibu Borgsten 

Sinä upotat sanasi minuun

kuin ruista ovat - kuten

kämmenesi sormet,

joilla käväiset minussa

kuin hikesi pois pesemässä

keväisissä puroissa - niin 

lemmessä leikkivissä.

Sinä upotat katseesi minuun

kuin ankkuroisit itsesi merellä

hetkeksi aurinkoiselle rannalle,

jossa levähtää - ja unelmoida suuresti.

Sinä katsot sieluani

kuten perhosta, jota et itsellesi vangiksi

halajaa.

Sinä upotat sormesi minuun

ja hukuttaudut hetkeksi tähän hetkeen.

Sanoitta tunnen kuinka piirrät sydämeesi tähtiä,

kuten tähtitaivasta - johon palata taas

kuin yö on mustana.

Niin sinä upotat itseäsi minuun.

Minulla on siivet

Kuva: Tibu Borgsten

Kun lapsoset jättävät kodin

muuttuu se - taas pesäksi.

Hiljaiseksi - pehmeäksi tilaksi

johon voi hukata itsensä,

kun menneet hetket virtaavat

lakkaamatta - kuin valkokankaalla.

Eikä silloin auta kuin pysähtyä.

Pyyhkiä pölyt.

Kuunnella kuinka mustarastas 

yhä laulaa - kuten eilenkin.

Siunattu olkoon hyvä

jota olen yrittänyt lapsilleni antaa.

Lainassa ovat vain minulla olleet - nuo

muistutti ystävä hyvä.

Elämä on hieno matka.

Vaikka nyt itkettääkin pienesti.

Pienistä hetkistä - kuin langanpätkistä

kait löydän uutta - tulevaa

sitä mitä on tarkoitettu tulevaksi - kohdattavaksi.

Osaan kyllä tarttua hetkeen

ja siipeni ovat vahvat -

vaan vielä kun osaisin valita ja rohkaistua

lähteä lentoon!

Erämiehen tytär

Kuva: Tarja Theiss/ Gotlannissa 2014


Ei tiennyt erämies

mitään kasvatuksesta

pienen tyttären saatuaan

kun oli vielä itse keskikasvuinen..

Mutta oli silti pakahtua onneen

tytärtään sylissään kannellen.

Ei tiennyt erämies

miten olla tyttärien kanssa,

 vei kalaan ja puheli miestenkieltä.

Pyydysteli perhosia niityillä

ja käänteli niitä kämmenissään

taitavasti taivaisiin asti.

Ei tiennyt erämies

eronpäivästä -  joka tuli tupaan

juotti tervaa joka kolkkaan

ja teki miehestä epäonnistujan,

joka nousi siivilleen ja lähti

jätti tyttären.

Ei tiennyt erämies

moneen vuosikymmeneen 

miten oli elämän laita - sen tarkoitus.

Ei tiennyt - ei halunnut tietää - kipeää teki.

Ei tiennyt että oli rakastanut tytärtään niin suuresti

että tälle oli kasvanut kaunis sielu

ja eleli isänsä oppien mukaisesti onnellisena metsässä.

Ei tiennyt erämies

tätä.

Äitienpäivänä

Herätä naisesi hellästi.

Piirtele sormillasi sydämiä.

Puhaltele ja tuoksuta.

Kihartele hänen hiuksiaan.

Suutele hitaasti.

Katsele silmiin sanoitta.

Kerro mitä hänessä rakastat.

Kuvaile tarkkanäköisesti miten onnellinen mies olet
hänen rinnallaan.

Kerro mikä parasta hänen äitiydessään.

Nauttikaa teidän näköisenne juhla-aamiainen.

Menkää yhdessä kävelylle metsään.

Antakaa metsän voimistaa teitä.

Kuunelkaa yhdessä metsän taikasointuja.

Kerätkää sieltä äitienpäivä kukat kotiin.

Nähkää ja kuulkaa toisenne koko loppu päivän.

Menkää nukkumaan ennen kuin olette väsyneitä.

Päättäkää päivä onnellisesti.

Tuntekaa miten rakastitte toisianne tämän päivän.

Nukahtakaa vierekkäin.

Parasta minussa

Jotkut sanovat,

että parasta minussa on iloisuuteni,

avoimuuteni, rehellisyyteni ja avarakatseisuuteni.

Toiset nimeävät silmäni.

Vaan eipä ole

kukaan löytänyt perille

sieluni maille

salaisuuksien poluille asti.

Salaisuudet minussa

antavat sielulleni siivet.

Antavat kauneuden minussa 
kasvaa.

Niissä virtaan osana

henkevyyttä -
jolle minulla ei vielä ole

sanoja.

Tuo paras minussa

on piiloutunut pieniin, villeihin

ja kesyttömättömiin varpaisiini.

 Niillä aistin kaiken;
maan jalkojeni alla

taivaan keveyden

ja sinunkin hyvyytesi kuin
piirtyneenä varpaittemme
leikkeihin.