Kaikki kohtaamiset eivät ole helppoja.
Tämä oli sarja kompastuksen kiviä.
Sukkahousut jaloissani juoksin kuin
tulipalojen sammutustyössä,
enkä kyennyt kanssasi muuhun.
En kyennyt!
Mutta kun on tähän ikään ehtinyt
osaa lukea jo tilannetta ja itseään,
eikä siinä muu auttanut
kuin ottaa koppia -
jonkilaista elämänoppia kait
taivaasta asti sateli kuin
ukkossäällä ikään.
Mutta kaiken koomisuuden sisällä
sieluni kävi kuin salaisilla poluilla
sisimmässäsi.
Itse en kyennyt pukemaan sanoiksi
tai teoiksi,
mitä minussa herätit ja miten
sielussani soi.
Mutta näin oli asian laita.
Kunnes tuli päivä
jolloin kaikki meni solmuun,
enkä kyennyt juoksemisestani väsyneenä
yksin avaamaan asioita.
Siitä alkoivat päivät
jolloin tulipalojen jäljiltä oli vain
kauniit kauttaaltaan mustat rauniot,
joiden seassa sain kulkea itsekseni
mutta kiitollisin mielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti