Kuva: Tibu Borgsten
Sinä upotat sanasi minuun
kuin ruista ovat - kuten
kämmenesi sormet,
joilla käväiset minussa
kuin hikesi pois pesemässä
keväisissä puroissa - niin
lemmessä leikkivissä.
Sinä upotat katseesi minuun
kuin ankkuroisit itsesi merellä
hetkeksi aurinkoiselle rannalle,
jossa levähtää - ja unelmoida suuresti.
Sinä katsot sieluani
kuten perhosta, jota et itsellesi vangiksi
halajaa.
Sinä upotat sormesi minuun
ja hukuttaudut hetkeksi tähän hetkeen.
Sanoitta tunnen kuinka piirrät sydämeesi tähtiä,
kuten tähtitaivasta - johon palata taas
kuin yö on mustana.
Niin sinä upotat itseäsi minuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti