Täpäkkänä naaraana
ihoa niin hyväilevässä sumussa
astelin korot katukiviä koputellen
Helsingin maankamaraa pitkin.
Sydämeni sykkivi yössä
jossa uroksien tassunjälkiä kaikkialla.
Oli päästettävä irti!
Oli päästävä lentoon musiikin siiville.
Uroksen taitavassa otteessa
taivun minäkin ääripisteisiini asti
sanatta.
Kun ote on oikea
unohdan väliviivat, pilkut ja
arkiset pisteet.
Ja niin saan hetken yössä
tuntea puolikkaana
tai vielä vajaana
olevani kokonainen.
Tai Täpäkkä -
kuten eräs eilen heitti ilmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti