Äidinäidinäitini puheli avoimesti
pullataikinasta, politiikkasta ja siitä
millainen on hyvä aviopuoliso.
Koskaan ei puhunut rakkaudesta,
uskosta tai siitä mikä on miehessä
oikeata tai väärää..
Äidinäiti puhelikin suoremmin
että miehen tulee rakastaa sinua!
Ja ettei politiikalla olit niin väliä,
mutta uskolla sen sijaan kyllä on.
Omalla äidilläni ei ollut kantaa.
Hän ei kuulunut kuuluvansa mihinkään,
eikä hänellä ollut poliittista kantaakaan.
Ehkä juuri osittain siksi hänen pentunsa
saivatkin perinnökseen melko paljaan
lähtökohdan elämälleen ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti