Rakastaa - ei rakasta

Kuva: Tibu Borgstén

Rakastaa - ei rakasta

Monista ovista kulkeneena

uutta kohti,

 vanhaa hyvää sisimmässäni -

unelmissani kantaen 

kohtasin sinut.

Mistä ilmestyit

 tunteinesi yllättäen polulleni,

jossa kauniit ja yksinäiset sanani kukkivat

orvokkien lailla - kaikissa väreissä ikkunalaudallani

hoitaen ja hellien minua?

Mistä luulet tietäväsi 
että rakastat minua?

Ritarin tavoin kolkuttelet oveani,

vaikka kuulet miten jokin vanha pelko kulkee
kuiskailen sisimmässäni hiiviskellen.
Pelkäänkö suotta menettäväni sinulle
tämän harmonian
joka on asettunut minuun?

Katselen ja kuuntelen hiljakseni.
Piirtelen ilmaan ääriviivojasi
joita koskettelen ja tunnustellen
kuin tutustuaakseni sinuun.
Huomioin ettei rakkaus iän myötä helpotu

 päinvastoin.

Se kurkoittelee yhä taivasta
 juurittakin puhuttelee vahvasti   

ja viestii sydämestä sydämeen. 

Mistä tietäisin uskaltaisinko 
tämän kerran vielä astua
rakkauden huoneisiin,
jossa jo odotat?