Abrakadabra

Kuva: Tibu Borgsten

Kun yö laskeutuu

kuu hohtaa, ja
puiden pitkät varjot laskeutuvat

jäälle - kierrän vielä hetken -

itseäni 

hiljaisuuden sylissä.

Abrakadabra..

Ja kun on oikea hetki

käväisen ulkona - noudan,
ja asetan sen paistotikkuuni.

Sitten istahdan ja

Abrakadabra..

 Hitaasti sitä siinä kypsyttelen.

Odottelen, tuoksuttelen ja katselen

kuin urosta haluttavaa.

Saapi kerran poksahdellakin

ennenkuin on oikea aika;

Abrakadabra..

Pian herkuttelen ja hemmottelen

hitaasti - nuolen tulisen sinapin

moneen kertaan lisään -
ja taas herkuttelen,

kuin noita-akka vahvaa intohimoa

täynnä.

Abrakadabra..

Miten ihania ovatkaan

nämä urokset jotka kärventyvät

tulessa tahtooni ja taipuvat hitaasti

etenevään nautintoon kanssani.
Abrakadabra..