On hankiaisten aika
kun saavun taas punavalkoisena
kuten mökki saunoineen.
Innoissani kipittelen
kuten koirani jään ylitse
ruokakassit ja kirjakassi käsivärsillani.
Vihdoin.
Vihdoin taas täällä - perillä!
Puut heiluttavat heinsä
ja metsä syleilee syvästi
minua sanoitta - äärettömästi.
Eikä aikaakaan kun istun
puisella pallilla
paljaiden koivujen kanssa
suljetuin silmin
kuuntelemassa luonnon hiljaisuutta.
Tänne minä saavun aina -
kuin sieluni kotiin,
ja kaikki turha minusta
varisee matkanvarrella.
Vain paras minussa saapuu
ja pääsee kerta toisensa jälkeen
perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti