tiistai 22. maaliskuuta 2016

Olenko ainoa?

Olenko ainoa
joka haaveilee välillä väsyneenä
voivansa vaan sulkea itsensä
toisen ihmisen lämpimään
syliin ?

Ihan sanatta 
haluaisin vain hengittää,
ja levätä hetken 
kunnellen yhteistä hengitystä
kiireittä - kiitollisin mielin.

Olenko ainoa
joka en tarvitsisi muuta,
en edes nimeä, puhelinnumeroa
tai sopimuksia.
Vain tuon hetken.

Olenko ainoa
joka juuri tänä iltana
kun ihmisiä on kuollut turhaan
haluan nukahtaa kainaloon
ja tuntea toisen ihmisen tuoksun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti