Sinä viet sivellintä sielullasi
- yhtä olette te kaksi.
Minä vasta harjoittelen
sanojeni kanssa -
sieluni kieltä.
Kun kaksi sielua kohtaa
tuntee sen sanoittakin,
siinä jokin suuri suojelee
siunaa - ikäänkuin.
Minun korvani ovat kuunnelleet
sinua.
Minun silmäni ovat katselleet
pitkää, ylvästä olemustasi,
ja sydämeni on tullut tietoiseksi
ystävyytemme välille piirtyvistä
syvistä ja pitkistä vedoista.
Vaan kun kirjoitat minulle
että sinullakin on yksi runo -
jonka loppua et tiedä,
etkä osaa sanallistaa - alan aavistamaan
että jokin on kääntämässä sivua..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti