perjantai 4. maaliskuuta 2016

Hidastetussa aamussani


Minä uin vadelmakeitossa
riisipuuromantereen reunamilla
kun muut vielä nukkuvat
kohti uutta päivää.

Minä antaudun aamulle
selinmakuulla.
Minä nuuhkin sen tuloa
miltei kuten miestä.

Aamut ovat aina yhtä 
pehmeyttä ja hyvyyttä täynnä.
Niissä minä juurrutan itseäni
ja pistän vimmalla jopa 
hyvät idut itsestäni 
multaan.

Tulkoon vastaan 
mitä vain -
minä kuuntelen
opin,
annan anteeksi
ja rakastan
tätäkin päivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti