Sattuma

Mikä sattuma
että seisoit ratikkapysäkillä

jonka ohitse ajoin onnellisena

harmaan kaupungin harmaudessa

omissa ajatuksissani - kunnes..

Kunnes näin sinut siinä

väkijoukon joukossa

ja tarkkailin sinua kun olisin nähnyt

kesäiset pellot hiekkatien molemminpuolin

aamun juuri raottaessaan valoaan

nukkuviin kissankelloihin.

Tämäkö on taas sattumaa,

että jätit jälkesi minuun

jälleen kerran tietämättäsi
ja vielä luvatta!

Kuka leikkii taivaassa

kohtaloni korteilla näin?

Radiossakin soi laulu

kuin sattumalta - joka viilsi
sanottuja sanojasi - kuin sanoituksiasi

sydämeeni.

Onneksi ajoin kotiin

ja  piilotin itseni - itseltänikin,

sillä tällaista jälkitautia rakkaudesta
en hyväksy.

Rakkauden valo on vahvaa,

mutta  näitä sattumia en toivo
kohdalleni enään.