Lokakuussa

Irrottauduin -

kuin kuivunut lehti puusta  

alas tanssahdellen irti kaikesta

tahdittomasta vallasta.

 

Siitä minä irrottauduin.

Päästin itseni vapaaksi – vapauteen

koska tiesin etten saisi koskaan

kaipaamiani vastauksia.

 

Niin minä vaan olin itsekseni.

Kuuntelin hiljaisuutta ja sisintäni

kuin kävystä tehtyä soittorasiaa,

villasukkiin ja peittoon kääriytyneenä

ja ulkona kävi vimma ja viima.

 

Niin vuodenajat kääntyivät - monen kertaa,

kunnes aloinkin kukkia sisältäpäin,

kuten kaapin nurkassa unohduksissa olleet

violetit ruokasipulit.

 

Ja kaikkien ihmeeksi - kuljin

jo riisutun syksyn keskellä

lämmin hymy kasvoillani.

Niin kuljin - itsekseni

läpi kaikkien huolien huoneet -

menetettyjen haaveiden talossa.

 

Ja variskin rääkkyi mustuneessa puussa;

Pirskatti – löysit elämästä sen jujun.

Enää et ole harmaasieluinen ihminen!

Sitten se iski minulle silmää.

Ja minä sille, ja jatkoin matkaani

tanssahdellen - vesilätäköstä toiselle.